EU:n taloussääntöjä ollaan uudistamassa. STTK:n pääekonomistin Patrizio Lainàn mukaan nykyisissä on epäsuhta. Vastuu EU:n talouspolitiikasta on viime kädessä jäsenmailla, mutta vapautta harjoittaa parhaaksi katsomaansa talouspolitiikkaa niillä ei ole. Uudistus luo tilaisuuden korjata tätä epäsuhtaa. Jäsenmaiden vapautta ja vastuuta kannattaa Lainàn mielestä kasvattaa. Tämä myös vähentää tarvetta turvautua kriiseissä yhteisvastuuseen.
– Jos yhteisvastuuta halutaan jatkossa EU:ssa välttää, jäsenmaiden finanssipolitiikalle on luotava riittävästi liikkumatilaa, Lainà sanoo.
STTK esittää sääntökehikon yksinkertaistamista ja maakohtaisuuden lisäämistä. Lisäksi on luotava tilaa julkisille investoinneille ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja tuottavuuden vauhdittamiseksi.
Myös vaihtotaseiden hallinta pitäisi tuoda vahvemmin mukaan sääntökehikkoon.
– Vaihtotase kertoo maan rahoituskestävyydestä enemmän kuin julkiset velka-asteet tai alijäämät. Ylisuurista vaihtotaseiden epätasapainoista voitaisiin esimerkiksi edellyttää ylimääräistä talletusta Euroopan investointirahastoon. Näin vaihtotaseiden epätasapainoa on mahdollista ylläpitää jatkossakin, mutta silloin on aktiivisemmin osallistuttava eurooppalaisten investointien rahoittamiseen, Lainà esittää.
Sääntökehikkoa voidaan yksinkertaistaa luopumalla 60 prosentin velkasäännöstä ja rakenteellisen alijäämän tavoitteesta. Julkisen talouden tavoitteet on laadittava maakohtaisesti huomioiden myös sosiaaliset päämäärät.
STTK:n mielestä paluuta vanhoihin EU:n taloussääntöihin ei ole.
– Säännöt ovat osoittautuneet toimimattomiksi, mutta myös epärealistisiksi. Suomen kannattaa tuoda rakentavia esityksiä pöytään sääntökehikon uudistamiseksi – ei haikailla vanhojen sääntöjen perään, Lainà summaa.
Vastauksia odotetaan vuoden loppuun mennessä
Euroopan komissio käynnisti lokakuussa uudelleen konsultaation EU:n taloussääntöjen uudistamiseksi. Siinä esitettiin yksitoista kysymystä. EU:n jäsenmailta, sidosryhmiltä ja kansalaisilta odotetaan vastauksia vuoden loppuun mennessä.
SAK:n ja STTK:n yhteisen näkemyksen mukaan nykyiset säännöt ovat osoittautuneet myötäsyklisiksi eli suhdannevaihteluita vahvistaviksi, kun niiden olisi pikemmin tuettava vastasyklistä finanssipolitiikkaa.
Keskusjärjestöjen mielestä velkasäännöstä on luovuttava. Koronaviruskriisin jälkeen ei ole realistista palata noudattamaan julkiselle velalle asetettua enimmäismäärää, joka on 60 prosenttia BKT:sta. Velkasäännön ylärajalle on vaikea löytää taloustieteellisiä perusteluita, eikä sen saavuttaminen ole lähitulevaisuudessa edes tarkoituksenmukaista.
Maastrichtin sopimuksessa määritelty alijäämäsääntö on 3 prosenttia BKT:sta. Se voi SAK:n ja STTK:n mukaan toimia perustana uudelle sääntökehikolle, mutta siitä on luettava ulos julkiset investoinnit. Näin voidaan keskusjärjestöjen mukaan varmistaa, että julkisella sektorilla on mahdollisuus elvyttää ja ylläpitää investointeja myös taantumissa.
”Nuukat maat epäjohdonmukaisia”
Patrizio Lainà kirjoittaa STTK:n blogissaan Suomen ja seitsemän muun ”nuukan” maan vaatimuksen vanhaan sääntökehikkoon palaamisesta olevan epäjohdonmukainen.
Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) perusteli syyskuussa sääntökehikkoon palaamista sillä, että ”ilman sääntöjen luomia kannustimia euroalueen jäsenmaan päättäjillä ei ole välttämättä riittävää painetta toimeenpanna vaikeita poliittisia rakenneuudistuksia, kun yhteinen valuutta tarjoaa vakaat olosuhteet velkaantua”.
Saarikon mielestä säännöt ohjaavat kaikkia jäsenvaltiota kantamaan vastuun omasta taloudestaan, uudistamaan rakenteitaan ja tätä kautta varmistamaan kestävän julkisen talouden.
STTK:n Lainàn Suomen ja muiden nuukien esittämä muutos ei lisäisi jäsenmaiden vapautta, mutta vierittäisi niille nykyistä suuremman vastuun talouspolitiikasta.
”Nuukien maiden esittämään malliin sisältyy riski, että kriisitilanteissa joudutaan turvautumaan mielivaltaisiin yhteisvastuullisiin järjestelyihin esimerkiksi erilaisten pelastuspakettien muodossa”, hän kirjoittaa.
Lainàn mukaan sääntökehikkoa voidaan yksinkertaistaa luopumalla 60 prosentin velkasäännöstä ja 0,5 prosentin rakenteellisen alijäämän kriteeristä. Hänen mukaansa velkasäännön noudattamisesta on tullut epärealistinen tavoite, sillä koronakriisin seurauksena euromaiden keskimääräinen velka-aste on noussut jo noin sataan prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Rakenteellisen alijäämän kriteeri on puolestaan osoittautunut paitsi epäselväksi, myös hyvin ongelmalliseksi. Sen määrittäminen oikea-aikaisesti on vaikeaa ja sitä saatetaan muuttaa jälkikäteen hyvinkin merkittävästi, STTK:n pääekonomisti toteaa.