Pääministerin ero, valtiovarainministerin ero, hallituskriisiksi muuttunut kehysriihi ja viimeisimpänä budjettiriihi. Oikeastaan kaikkia tämän vaalikauden hallituskriisejä yhdistää yksi asia – keskusta.
Antti Rinteen päätöstä lähteä eduskuntavaalien jälkeen rakentamaan hallitusta keskustan kanssa voi ymmärtää, koska ainoa vaihtoehto oli kokoomus. Ongelma vain on, että rökäletappion kärsinyt ja monin tavoin eksistentiaalista kriisiä läpikäyvä keskusta ei ollut, eikä edelleenkään ole, hallituskelpoinen puolue.
Keskusta ei yksinkertaisesti tiedä, mitä se oikein haluaa olla. Kun muiden puolueiden riveistä hehkutettiin budjettiriihen ilmastopäätöksiä, keskustalaiset levittivät kuvaa, jossa hehkutettiin puolueen torjuneen monia ilmastotoimia. Samalla keskustalaiset riemuitsivat esimerkiksi lentoliikenteen tukemista muun muassa Jyväskylään.
Samaan hengenvetoon on toki hyvä todeta, että maakuntalentojen tukeminen sai tukea myös vasemmistoliitosta ja SDP:stä.
Joka tapauksessa keskusta on tässä hallituksessa usein yksin ollut ajamassa laivaa karille, kun muut ovat yrittäneet pitää aluksen reitillä.
On hyvä kysymys, mikä hallituksen toimintakyky jälleen yhden kriisin jälkeen on. Puolimatka on jo ohitettu, mutta riitaisaa matkantekoa on vielä paljon jäljellä.
Keskusta on osin langennut kokoomuksen ja perussuomalaisten virittämään viestintäansaan. Oppositiopuolueet ovat kovaan ääneen valittaneet, kuinka keskusta on punavihreän hallituksen äänetön yhteistyökumppani. Viestinnässä keskusta on pyrkinyt vakuuttamaan, kuinka tästä ei ole kyse. Luonnollisesti ainoa, mitä se on vahvistanut, on kuva punavihreän hallituksen äänettömästä yhteistyökumppanista.
Sinänsä onkin huvittavaa, että kokoomus on viestinnällään onnistunut vahvistamaan vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden ennen eduskuntavaaleja luomaa kuvaa. Puolueet sanoivat ennen vaaleja, että Suomen suunta tulee muuttaa.
Nyt kokoomus on kauan huutanut, että Suomi kulkee aivan mahdottomaan suuntaan. Tavallaan puolue tulee samalla vahvistaneeksi kolmen puolueen vaalilupauksen: Suomen suunta on muutettu.
Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja