Työskentelen sosiaalialalla keikkalaisena tai freelancerina kuten joku saattaisi sanoa. Eli menen töihin, kun on tarvetta, ja sitähän on. Useasti puhelimeen kilahtaa viesti: pääsetkö yöhön? Kesän aikana pahimpina päivinä pyyntöjä tuli kolmesta eri laitoksesta neljälle eri osastolle. Yleensä tarve oli seuraavaan vuoroon tai huomiselle. Töitä olisi saanut tehdä aamusta aamuun ja useassa eri paikassa. Samaa viestiä kuulin ystäviltä, jotka työskentelevät terveydenhuollon puolella, että sijaistarve on kova. Tämän tilanteen voisi kuitata koronalla, kun töihin ei voi mennä pienilläkään oireilla, vaan on mentävä koronatestiin.
En suostu kuitenkaan kuittaamaan tätä koronalla. Olen työskennellyt sote-alalla vuosikausia, ja muutos huonompaan on tapahtunut muutamassa vuodessa. Esimerkiksi kesätyöntekijöitä on vaikeampi saada. Olen kuullut useammin kuin kerran, että jo lupautunut kesätyöntekijä peruu tulonsa, kun saa paremman kesätyöpaikan. Sosiaali-ja terveysalan työntekijöiden ammattiliitot ovat jo vuosia varoittaneet, että kohta ei enää ole koulutettuja työntekijöitä tarjolla. Eikä niitä nyt enää ole. Olemassa oleva henkilökunta venyy ja paukkuu tuplavuoroja ja lisävuoroja, kun osaavia sijaisia ei saada. Avoinna oleviin työpaikkoihin ei ole riittävästi päteviä hakijoita, ja paikkoja ei saada täytettyä. Erikoissairaanhoidossa hoitoja on jouduttu lykkäämään, koska ei ole ollut hoitajia. Pandemialla on myös vaikutus työssä jaksamiseen.
Sosiaali- ja terveysalan veto- ja pitovoimaa ei ratkaista yhdellä eikä kahdellakaan asialla, vaan alalle vaaditaan totaalinen työelämäremontti. Tarvitaan paitsi palkkojen korotusta, myös hyvät työehdot. Tarvitaan lisää työkavereita, jotta työn kuormitusta saadaan vähennettyä. Tarvitaan joustoa muun elämän ja työn yhteensovittamiseen. Tarvitaan esihenkilöitä, jotka tietävät, mitä tekevät ja osaavat yhdessä työyhteisön kanssa luoda sellaisen työpaikan, jossa on hyvä tehdä maailman laadukkainta sote-palvelua. Loputtomasti emme voi vain lisätä alan koulutuspaikkoja, jos valmistuneet ammattilaiset eivät jää alalle töihin.
Sosiaali-ja terveysalan ammattilaiset ovat ne, jotka tuottavat lastensuojelun, vanhustenhoivan, erikoissairaanhoidon ja ensihoidon palvelut. Meitä ei voida korvata roboteilla. Sosiaali-ja terveysalan työolot ja työehdot on korjattava. Tämä vaatii rahallisia panostuksia, mutta ne on tehtävä, sillä lopulta kyse on elämästä ja kuolemasta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton 2. varapuheenjohtaja.