Jatkuvan talouskasvun siunauksellisuutta jo pitkään kritisoineen kohtuutalousajattelun ja kohtuusliikkeen soisi nousevan marginaalista kirkkaaseen päivänvaloon. Liike on vuosikaudet viestittänyt, että ekologinen kestävyys maapallolla saavutetaan vain, jos jatkuvan kasvun ajattelusta lopultakin luovutaan. Se tarkoittaa muun muassa energiatehokkuutta, puhtaita teknologioita ja luopumista fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Kohtuutaloudessa lähdetään siitä, että talouden on sopeuduttava, ei luonnon. Uudenlaisen talousjärjestelmän tavoitteena on tuottaa oikeudenmukaista hyvinvointia ympäristön asettamissa puitteissa. Hyvinvointi pyritään turvaamaan globaalista kilpailukyvystä huolimatta. Kohtuutaloudessa halutaan nostaa arvoon ympäristönsuojelun lisäksi sellaiset asiat kuin hoiva, yhteisöllisyys ja vapaa-aika.
Kohtuutalousliikkeen kehittelyille on pitkään tuhahdeltu, ja niitä on pidetty utopistisina haihatteluina. Nyttemmin on jo tehty monenlaisia kestävämpään kehitykseen tähtääviä uudistuksia, mutta siinä toivossa, että talouskasvuajattelulla jatketaan.
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuore raportti on viime päivät ollut monen huolestuneen keskustelun käynnistäjä. Moni toivonee, että uusiutuvan energian ratkaisut pelastavat maailman, niin että länsimaisesta korkeasta elintasosta ei tarvitse luopua. Ilmastonmuutosraportti ei taida luvata tällaisten toiveiden toteutumista. Ilmastonmuutoksen seurauksia ei enää voida välttää, vaan pitää sopeutua.
Kohtuusajattelussa korostetaan, että myös vihreä tuotanto kuormittaa ympäristöä, jos kokonaistuotanto kasvaa. Aito kestävyys edellyttää liikkeen mukaan sekä tuotannon että kulutuksen vähentämistä.
IPCC-raportin viesti on se, että lämpenemisen rajoittamisen lisäksi huipputärkeää on luonnon suojeleminen ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Se tarkoittaa luonnonvarojen käytön tuntuvaa hillitsemistä. Esimerkiksi tänä vuonna uusiutuvat luonnonvarat käytettiin laskennallisesti loppuun tältä vuodelta jo heinäkuun lopussa. Viime vuonna maailman ylikulutuspäivää vietettiin lähes kuukausi myöhemmin, mutta tänä vuonna siis palattiin jo lähes tavanomaiseen. Niin ja suomalaisten ylikulutuspäivähän oli jo 10. huhtikuuta!
Nopeat päästövähennykset vaativat tietysti päättäjien ja valtioiden toimia ennen kaikkea. Mutta toki myös kuluttajilla on oma tärkeä roolinsa tavoitteiden saavuttamisessa. Aina välillä kuluttajaliikettä herätellään – ja juuri sitä tekee kohtuusliikekin – mutta laajaa ja määrätietoista kansanliikettä siitä ei toistaiseksi ole saatu luotua. Ehkä se aika vielä nähdään.
Suomessa ja muissa korkean elintason maissa kuluttajia voitaisiin hyvinkin innostaa nykyistä enemmän aktivismiin ja yhteistoimintaan. Maailmalla on monenlaisia esimerkkejä siitä, miten tehokkaasti kuluttajat voivat vaikuttaa tuotteiden ympäristöystävällisyyteen. Hyöty kuluttajien painostuksesta säteilee parhaimmillaan niin luontoon kuin ihmisille laajasti.
Toimituspäällikkö