”Olen surullinen jokaisen takia. Hautaan heidät kuin he olisivat omia lapsiani.”
Sadat hautakivinä käytetyt rakennusharkot pistävät kuivasta maasta esiin kuin terävät hampaat. Näky tuo mieleen hain kidan.
– Jos haudattavan lapsen ikä on yhdestä kolmeen vuotta, teen metrin mittaisen ja metrin syvyisen haudan. Jos lapsi on tätä nuorempi, 70 senttiä riittää, kertoo Ahmed Salem Shihab, joka on toiminut al-Holin kylän haudankaivajana jo 25 vuotta.
Shihabin kädet ovat niin likaiset, että tomu tuntuu tarttuneen niihin pysyvästi. Hän ei ole ollut jouten: vasta käännetty maa kertoo uusien vainajien saapumisesta, ja maahan piirretty suorakaide osoittaa paikan, johon seuraava tragedia haudataan.
– Olen surullinen jokaisen takia. Hautaan heidät kuin he olisivat omia lapsiani, sanoo keski-ikäinen Shihab lempeällä äänellä.
Al-Holin kylän lähellä on samanniminen leiri, jonne on sijoitettu tuhansia Isis-perheitä. Lasten alue kylän hautausmaalla täyttyy hälyttävää vauhtia. Täällä lepää sekä syyrialaisten että kauempaa tulleiden jihadistien tyttäriä ja poikia.
Shihab, jonka isä on haudattu tänne, ei koskaan osannut kuvitella, että jonain päivänä tästä syrjäisestä Syyrian kolkasta tulisi näin kansainvälinen.
– En tiedä, minkä maalaisia hautaamani lapset ovat. He voivat olla ranskalaisia tai tšetšeenejä. Erotan vain sen, ovatko he täkäläisiä vai ulkomaalaisia, Shahib sanoo surullisesti hymyillen.
Kun Isisin ”kalifaatin” viimeinen kolkka Baghuz oli sortunut, al-Holiin lähetettiin tuhansittain kovan linjan jihadistitaistelijoita ja heidän perheitään. Kurdien vartioimassa leirissä on nyt 62 000 ihmistä, joukossa noin 60 maan kansalaisia.
Kaksi kolmasosaa leirin asukkaista on eloonjäännistään kamppailevia lapsia. Vuonna 2019 täällä kuoli 371 alaikäistä ja viime vuonna 157. Keskimäärin viisi lasta kuolee viikossa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan lapsikuolleisuus näyttää nyt vakiintuneen ”surulliselle tasolle”.
Kuolemat olisivat
olleet estettävissä
Leirin klinikat tulvivat potilaita. Yhdessä niistä kuulemme huutoja pienestä huoneesta. Päävammasta kärsivän yhdeksänvuotiaan irakilaispojan kyyneleet ja veri kastelevat sängyn.
– Tänne tulee jopa sata potilasta päivässä, sanoo hengästynyt sairaanhoitaja.
Tämä nuori potilas pääsee pois kolme tikkiä päässään, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.
– On traagista nähdä niin monesta maasta tulleiden lasten kuolevan täällä, sanoo kurdien Punaiseen puolikuuhun kuuluva hoitaja kasvomaskiaan kohentaen.
– Kunpa he pääsisivät pian kotiin. Tämä leiri on liian vaarallinen.
Viime kesänä suljettiin tilapäisesti useita klinikoita. Lapsikuolleisuus nousi Britannian Pelastakaa lapset -järjestön mukaan heti kolminkertaiseksi. Alle viikossa kuoli kahdeksan alle viisivuotiasta. Heistä yksi oli syyrialainen, kaksi irakilaista ja ainakin kolme kotoisin kauempaa.
Syyt joukkokuolemiin ovat tiedossa: aliravitsemus, huonosti hoidetut haavat, nestehukka, sairaudet. Kuolemat olisivat olleet estettävissä, jos lapset olisivat saaneet kunnollista terveydenhoitoa.
Koillis-Syyrian leireistä vastaa Syyrian demokraattiset joukot (SDF). Se yrittää saada perheet lähetetyiksi alkuperämaihinsa, koska sen mukaan sillä ei ole resursseja pitää heistä huolta. Kurdiviranomaisilla on kuitenkin oma osuutensa lasten kärsimyksiin: vartijat pidättävät usein äitejä ja asettavat heidät eristyksiin, joskus jopa viikoiksi kerrallaan. Lapset jätetään leireihin vaille vanhempia ja turvaa.
Vielä pahemmin asiat ovat silloin, kun lapset suljetaan vankilaan yhdessä äitiensä kanssa. Ainakin yksi eurooppalainen pikkuvauva on kuollut sellissä keuhkokuumeeseen. Vartijat ovat myös ampuneet kovilla kohti alaikäisiä, jotka ovat yrittäneet paeta tai osallistuneet mielenosoituksiin. Näin kirjoittaa kansalaisjärjestö Rights and Security International (RSI) raportissaan Europe’s Guantanamo.
Kaikki eivät olleet
tekemisissä Isisin kanssa
Hirveiden elinolosuhteiden lisäksi leiriä vaivaa YK:n mukaan ”yhä kestämättömämpi turvallisuusympäristö”, johon syynä on ennen kokematon surma-aalto. Al-Holin sisällä toimivat Isisin solut ovat tämän vuoden aikana tappaneet yli 40 ihmistä, joukossa kaksi teini-ikäistä. RSI on dokumentoinut myös seksuaalista väkivaltaa ja kidnappauksia.
Kukistuneen kalifaatin viimeisessä jäänteessä lapset ovat siis myös omien perheidensä armoilla.
– Lähteeni ovat kertoneet minulle venäjää puhuvasta isoäidistä, joka uskoi djinnin vallanneen hänen lapsenlapsensa. Hän tappoi tytön yrittäessään manata demonia pois, kertoo Isisiin perehtynyt Harvardin yliopiston tutkija Vera Mironova.
Al-Hol koostuu likaisista teltoista ja piikkilanka-aidoista. Oltuamme leirissä vain kymmenen minuuttia löydämme ensimmäisen surevan äidin.
– Lapseni olisi pitänyt viedä Damaskokseen hoidettavaksi. Menimme leirin virkailijoiden luokse, mutta he eivät auttaneet. He sanoivat, että jos sinulla on rahaa, voimme lähettää lapsesi Damaskokseen, mutta jos rahaa ei ole, niin sitten ei. Tämä on niin epäoikeudenmukaista, en koskaan anna heille anteeksi, sanoo 25-vuotias Anane Atala Jassem.
Jassemin nuorin poika Khaled oli syntymästä saakka kärsinyt aivoatrofiasta. Tarvittavan hoidon puuttuessa hän kuoli teltassa kahden ja puolen vuoden ikäisenä.
Jassemin perhe on yksi tuhansista, jotka eivät koskaan liittyneet Isisiin, mutta joutuvat nyt asumaan täällä Isisin kannattajien keskuudessa. He tulivat tänne neljä vuotta sitten paettuaan taisteluja Irakin läntisestä Anbarin maakunnasta.
Jassem etsi lapsilleen suojaa, mutta yhden lapsen kohtaloksi tulikin hautausmaa.
– Hautasimme pojan al-Holiin, mutta emme ole päässeet käymään haudalla. Se on kauheaa, hän mutisee ja näyttää poikansa kuvaa puhelimestaan.
– Nyt olen huolissani muiden lasteni puolesta. Yksi pojistani on sairas, mutta meillä ei ole lääkettä.
Lämmittimet aiheuttaneet
lukuisia tulipaloja
Silloin kun leirin klinikoista ei ole apua, siirretään vakavimpia tapauksia noin 40 kilometrin päässä sijaitsevaan Hasakan sairaalaan. Sairaalan ruumishuoneen kylmiö on harvoin tyhjillään.
– Eilen täällä kuoli kaksi lasta. Heillä oli kolmannen asteen palovammoja, sanoo lääkäri, jonka silmänaluset ovat väsymyksestä tummat.
Loisteputkien valaisemalla teho-osastolla on kolmisenkymmentä al-Holin leirin asukasta, jotka loukkaantuivat hääjuhlissa raivonneessa telttapalossa. Yksi heistä on pieni tyttö Reem, joka happinaamari kasvoillaan räpyttää hurjasti silmiään.
– Reem syntyi al-Holissa, ja pelkään, että täällä hän myös kuolee, nyyhkyttää lapsen isoäiti.
– Tulimme leiriin nälkää ja pommituksia pakoon. Mutta tämä paikka on niin vaarallinen.
Häistä vammoitta selvinneet muistavat liekkimeren ja palavan lihan hajun.
– Lapsi selviää, mutta tällä toisella ei ole juurikaan toivoa, sanoo lääkäri osoittaen tahriutuneisiin siteisiin kauttaaltaan peitettyä naista.
Naisen vaikerrus sekoittuu sairaalan laitteiden ääniin. Sitten Reemin lohduton itku peittää ne.
Kerrosta ylempänä toistakymmentä pahoja vammoja saanutta lasta makaa likaisilla patjoilla. Joissakin sängyissä on kaksi tai kolme lasta. Isä puhaltaa hellästi tyttärensä kasvojen haavoihin lievittääkseen polttavaa tunnetta.
– Tuntuuko tämä tekevän hyvää, kultaseni, hän kuiskaa.
Lapsi vastaa ulinalla.
Vuosittain sattuu satoja tällaisia onnettomuuksia, kun perheet yrittävät lämmittää telttojaan pienillä öljylämmittimillä. Leirin viranomaisten mukaan viime vuosien aikana on kuollut ainakin 30 lasta tulipaloissa.
Haudoissa myös useita
eurooppalaisia lapsia
Olen ottanut yhteyttä ministeriöihin, juristeihin, toimittajiin ja kansalaisjärjestöihin useissa Euroopan maissa, joiden kansalaisia on Syyriassa. Tämän perusteella vähintään 12 eurooppalaista lasta on kuollut Syyrian leireillä. Luku on luultavasti alakanttiin, koska on vaikea saada tarkkoja tietoja Irakissa ja Syyriassa syntyneiden lasten sukulaisuussuhteista.
Ainakin yksi ranskalainen (tai Ranskassa ulkomaisille vanhemmille syntynyt) lapsi lienee haudattu al-Holin hautausmaalle. Hän oli suunnilleen kymmenen ikäinen poika, joka kuoli kesällä 2019 haavan tulehtumisen vuoksi. Kuvassa näkyvät valkoiseen kankaaseen käärityt kulmikkaat kasvot. Toinen ranskalainen lapsi kuoli vuonna 2018 Rojin leirissä jäätyään sotilasajoneuvon alle.
Brittiläinen naisjihadisti Shamima Begum menetti poikansa kolme kuukautta syntymän jälkeen maaliskuussa 2019. Begumin entinen lakimies vahvistaa, että hengitysvaikeuksista kärsinyt lapsi on haudattu Rojin leirin laitamille.
Kansalaisjärjestö Repatriate the Children – Sweden kertoo, että kuolleisiin kuuluu kaksi ruotsalaista lasta, jotka luultavasti menehtyivät al-Holissa vuonna 2019. Kuolleiden joukossa on myös pieni hollantilais-portugalilainen tyttö.
Suomen ulkoministeriössä erityisedustaja Jussi Tanner on vastuussa Syyriassa olevien kansalaisten palauttamisesta.
– Tiedossamme ei ole, että leireillä olisi kuollut suomalaisia lapsia. Joitakin läheltä piti -tapauksia on ollut, mutta onneksi ei kuolemia, sanoo Tanner.
Eniten kuolleita lapsia on ilmeisesti belgialaistaustaisissa. Ainakin viisi belgialaista lasta on kuollut sen jälkeen kun Isis menetti Baghuzin tammikuussa 2019. Kaikki olivat vauvaikäisiä, ja neljä heistä kuoli al-Holissa. Belgian hallitus ilmoitti maaliskuussa, että se pyrkii kotiuttamaan kaikki alle 12-vuotiaat kansalaisensa.
Kun lasketaan kaikki yhteen, on vuoden 2017 jälkeen palautettu kotimaihinsa noin tuhat alaikäistä. Se on pieni määrä verrattuna niihin tuhansiin, jotka yhä viruvat Syyriassa.
– Ensin heidät pitää tuoda takaisin lähtömaihinsa. Toiseksi heidän on saatava koulutusta. Ja kolmanneksi he tarvitsevat psykologista tukea, sanoo Pelastakaa lapset -järjestön tiedottaja Amjad Yamin.
– Jotkut valtiot ovat huolissaan näiden Isisin kasvattamien lasten muodostamasta uhkasta. Mutta heidän radikalisoitumisensa on ongelma vain, jos aiomme jättää heidät sinne!
Jos eloonjääneet palautetaan kotimaihinsa, jää jäljelle kysymys siitä, mitä tehdä al-Holiin haudatuille lapsille. Lapsen jäänteiden tuomiseen riittäisi kenkälaatikko, mutta tällaisen operaation hoitaminen olisi monimutkaista.
– Jos minun käsketään kaivaa heidät ylös kotimaahan viemistä varten, teen sen. Mutta minusta se on mahdotonta, koska haudat ovat nimettömiä. Emme tiedä, kuka on kuka, sanoo Ahmed Salem Shihab.
Haudankaivaja pudistaa päätään.
– Ei, minun mielestäni näiden lasten pitäisi jäädä ikuisesti Syyriaan.
Jutun teossa avusti Jwan Mirzo.
Käännös: Arto Huovinen
uutiskirje 
