Naisjohtoisen hallituksen pilkka ja vähättely ovat olleet vähenemään päin. Vielä sitä silti esiintyy, vaikka hallitus on yli kaksivuotias ja sen uutuusarvo on mennyt ajat sitten. Pääministeri Sanna Marinin viaksi on luettu hänen monipuolinen elämänkokemuksena, johon mahtuu myös kaupan kassalla istuminen.
Asenteessa näkyy tuhansien ihmisten tekemän tavallisen arkisen työn kunnioituksen puute ja halveksiva suhtautuminen sen tekijöihin.
Politiikassa eletään nyt syvintä heinähiljaisuutta, mutta kesää seuraa syys ja vähitellen käynnistyvä asemien hakeminen kohti seuraavia eduskuntavaaleja huhtikuussa 2023.
Marinin hallituksen ja hallituspuolueiden on terästäydyttävä ottamaan vastaan oikeistosta tuleva ryöppy ja tehtävä tunnetuksi vaikka hieman populistisinkin keinoin sen huimia saavutuksia.
Onhan niissä oikeasti kertomista, jopa hehkuttamista. Vaikka on monesti sanottu, että Suomi selvisi koronasta hyvin, ei sitä voi liikaa korostaa. Hoitohenkilökunta joutui lujille, mutta sairaalat eivät ylikuormittuneet. Tärkeintä on tietysti ihmishenkien pelastaminen. Mittakaavaa saa yhteiskuntana Suomen kaltaisesta Ruotsista. Kuolleita olisi voinut tulla tuhansia, nyt liikutaan noin tuhannessa menehtyneessä.
Hyvä koronapolitiikka oli parasta talouden hoitoa. Se todistettiin alkukesällä, kun taloudesta tuli hyviä uutisia päivästä toiseen. Talousennusteita hilattiin ylöspäin, ja investointiuutiset olivat erinomaisia.
Juhannuksen alla tuli tieto, että Suomi on 11:s IMD:n 63 maan kansainvälisessä kilpailukykyvertailussa. Näin korkealla Suomi on ollut vertailussa viimeksi vuonna 2009.
Talouden hyvä vire näkyy myös työllisyydessä. Tuoreimpien toukokuun tilastojen mukaan työllisiä oli 138 000 enemmän kuin vuosi sitten ja työttömiä 25 000 vähemmän. Työllisyyspolitiikan onnistumista mitataan työllisyysasteen trendiluvulla, joka oli 71,6 prosenttia.
Kuka olisi uskonut viime vuoden maaliskuussa, että koronakuopasta nousu tapahtuu näin nopeasti?
Politiikan toimittaja