Monella tapaa poikkeuksellisten kuntavaalien kampanjat päättyvät tänään. Vaalit käydään kesällä ja aivan viimeisiä kampanjaviikkoja lukuun ottamatta kampanjointi keskittyi verkkoon ja sosiaaliseen mediaan.
Kansan Uutiset kysyi kokemuksia vasemmistoliiton ehdokkailta viimeisen kampanjaviikon edellä. Moni epäili somekampanjoinnin onnistumista vielä keväällä, mutta kokemukset siitä olivat kuitenkin hyviä.
Yhteisestikin päästiin kampanjoimaan. Anu Ropponen Tampereelta kiteyttää monen tunteet:
– Yleinen ilmapiiri ehdokkaiden välillä ja kampanjoinnin aikana on ollut jälleen ihan parasta, ja yhteistyö ilahduttanut suuresti.
Näin KU:n kyselyyn kampanjoinnin sujumisesta, vaalien ikävistä ja hyvistä ilmiöistä sekä liian vähälle huomiolle jääneistä asioista vastattiin. Kysely tehtiin Facebookissa.
Julia Saarholm, Helsinki:
Olen ensimmäistä kertaa ehdolla, joten on ollut mukavaa päästä tutustumaan paitsi upeisiin kanssaehdokkaisiin myös syvemmin politiikkaan. Politiikka on tuntunut ”niiden viisaampien” ihmisten toiminnalta, kun ei tiedä mitä käytännössä valtuustossa tms. tapahtuu. Kynnys lähteä mukaan on ollut iso, varmaan on monellakin.
Olen iloinen et minua houkuteltiin mukaan. Asioita on oppinut päivä kerrallaan, edelleenkin tiedän vain vähän monesta, mutta on vahvistunut ajatus siitä, että näin voi vaikuttaa. Ja jotenkin saa miettimään, miten yhä useampi haluaisi lähteä mukaan erilaisista taustoista. Miten lopulta kyse on vaan siitä, että voi pyrkiä parantamaan asioita, missä näkee epäkohtia tai tuoda asukkaiden ääntä kuuluviin.
Siisteintä ovat olleet viestit tuntemattomilta, jotka kertovat itselleen ja alueelleen tärkeistä asioista ja kyselevät, mitä mieltä mä oon. Aika moneen on joutunut kyselemään enemmän ja kertomaan, etten mä tästä just tiedä mitään. Oppinut sitä kautta sitten lisää.
”Some, tuo suuri mysteeri”
Juha Laaksonen, Turku:
Nämä ovat olleet hyvin poikkeukselliset vaalit. Aika pitkä kampanjointi. Sosiaalisen median kanssa on joutunut tekemään paljon töitä. Nyt viimeisten viikkojen aikana on päässyt tapamaan äänestäjiä.
Eivät nämä vaalit helpot ole olleet. Mutta kaipa nyt on tullut selväksi eri sosiaalisen median areenat. Ja mikä saa ihmiset äänestämään. Pitämällä eri asioita esillä.
Toni Hongisto, Kaarina:
Some, tuo suuri mysteeri johon on pitänyt hyvissä ajoin tutustua normaalia enemmän. Varsinkin markkinoinnin osalta on saanut tehdä töitä. Onneksi on ollut hyviä verkkokoulutuksia ja apua myöhemminkin saanut kysyessä.
Ikävää on ollut seurata sivusta, kun trollit ovat ottaneet joitain silmätikuksi ja näin haitanneet toisten vaalityötä.
Tuntuu myös, että väärän tiedon jakamista on huomattavasti enemmän kuin ennen. Pahinta näissä on se, että jos tekee Facebookiin ilmoituksen, saa aina vastauksen ettei riko yhteisönormeja. Joten mennyt täysin luotto alustan moderaattoreihin.
Kiira Koivunen, Helsinki:
Koska olen ensimmäistä kertaa ehdolla, ei ole mitään mihin verrata. Olen ollut tosi tyytyväinen sosiaalisen median hyödyntämiseen, koska valitettavasti minulla ei olisi ollut edes aikaa jalkautua niin paljon, kuin olisin toivonut. Eli todennäköisesti kampanjani olisi ollut hyvin vastaava myös ilman koronaa.
Vaalien siirto toisaalta asetti isot paineet ja on laittanut aikataulut ja rahat koetukselle.
En ole törmännyt itse ainakaan vielä mitenkään kauhean ikäviin ilmiöihin, mutta olen seurannut keskusteluissa, että osa ehdokkaista on. Se on tuntunut tosi surulliselta muiden puolesta. Erityisen hyvälle on tuntunut se, kun on saanut tutustua uusiin fiksuihin ja inspiroiviin kanssaehdokkaisiin.
Tuomas Nevanlinna, Helsinki:
Kampanjointi on ollut ymmärrettävästi somepainotteista. Hyvänä puolena on tietty kätevyys; huonoina elävien kontaktien vähyys ja somen lieveilmiöt.
Ikävin piirre on ollut iltapäivälehdistön (Iltalehden) kampanjointi Sanna Marinia vastaan mitättömän sivuasian tiimoilta.
Yleispoliittiset mielikuvateemat anastivat tilaa niiltä isoilta asioilta, joista valtuustoissa todella päätetään. Tämä ei yllättänyt eikä tästä asetelmasta tulla koskaan pääsemään eroon.
”Rajumpia, masinoituja hyökkäyksiä”
Galia Suarez-Katainen, Helsinki:
Parasta on ollut, kun on alkanut konkreettisesti näkemään, miten kaikki se vaaleja edeltävä työ jota tehtiin koko viime vuoden aikana, on tuottanut tulosta. Meillä on loistavia ehdokkaita, joista monesta tulemme varmasti piankin kuulemaan enemmän. Ehdokkaiden hyvä henki kampanjoinnissa, aktiivien korvaamaton apu ja se, miten upealta näyttää Vasemmiston ilme vallatessamme Helsingin kadut. Tämä on rakkautta tosi tarkoituksella!
Ikävää on ollut vaalihäiriköinti. Tuntuu että hyökkäykset sosiaalisen median alustoilla ovat rajumpia ja masinoituja. Moni on joutunut ihan kohteeksi, koska toistuvissa hyökkäävissä kommenteissa yleensä viitataan häirinnän kohteena olevan kampanjaan.
Kovin on myös tuntunut turvattomalta kulkea tuolla kampanjoimassa yksikseen. Olemmekin kaikille painottaneet, ettei yksin saisi flaikuttaa ja että häiriköinnistä pitää ilmoittaa. Onneksi meillä on aktiivisesti pidetty yhteyttä osaston ehdokkaiden ja mukaan haluavien kesken WhatsApp-ryhmässä, jonka kautta onnistuu nopeasti feissausjoukkojen tapaamisten sopiminen ja sitten itse ehdokkaiden paikannus turuilla ja toreilla.
”Luonnonsuojelu ja esteettömyys jäivät sivuun”
Jaakko Lindfors, Turku:
Toivoisin kampanjoiden rahoitukseen sitovaa ja riittävän matalaa valtakunnallista kattoa, jotta poliitikon lompakon paksuudella olisi nykyistä vähemmän tekemistä kuntavaalituloksen kanssa. Poikkeusvaaleissa on korostunut rahakkaiden pamppujen kaupallinen mainonta, mikä ei erityisemmin edistä avointa demokratiaa.
Noin yleisellä tasolla toivoisin kuntavaaleissa nykyistä enemmän keskustelua luonnonsuojelusta maalla, vesillä ja ilmassa. Onneksi vasemmistoliitto on ollut tässäkin aloitteellinen.
Juho Pylvänäinen, Turku:
Komppaan. Luonnonsuojelusta ja kuntien vaikutuksesta olisi syytä käydä laajempaa poliittista ja muuta julkista keskustelua. Hiilineutraalius ja päästöt toki ovat puheenaiheina usein ja hyvä niin, mutta se ei ihan riitä. Puolue on toki näitä teemoja nostanut, mutta esimerkiksi kaupunkiniityt ja -metsät, tai luonnonsuojelualueiden perustaminen eivät mediassa kovin suurta painoarvoa useinkaan saa eikä näihin liittyviä kyssäreitä ollut vaalikoneissakaan. Ja toisaalta näistä aiheista tehdyt jutut eivät saa samassa määrin klikkauksia kuin vaikkapa yksityisautoiluun tai joukkoliikenteeseen liittyvät jutut, joten eipä niitä algoritmitkaan kovin paljoa pinnalle nosta.
Vaalikoneissa (Yle, Sanoma) ei ollut yhtäkään kysymystä esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Enpä tätä itsekään noteerannut ennen kuin muut nostivat asian esille. Aihe on kuitenkin todella relevantti ja vasemmistoliitto on siitäkin vaalien alla puhunut kyllä.
Itseäni kiinnostaa suuresti myös sosiaalihuollon resurssit kunnissa. Koronan myötä voisi kuvitella, että sosiaalisista ongelmista ja eriarvoisuuden kasvusta olisi tullut kuumempikin poliittinen peruna. Toki sosiaalihuolto muutenkin usein jää sote-asioista puhuttaessa terveydenhuollon varjoon. Joka tapauksessa on mitä suurin poliittinen kysymys, että miten syveneviä sosiaalisia ongelmia nyt ja myöhemmin ehkäistään ja hoidetaan. Esimerkiksi lähisuhdeväkivallan tapaukset ovat olleet kasvussa, mikä on näkynyt eri järjestöihin tulleissa yhteydenotoissa. Tässä asiassa näkyy myös alueellinen eriarvoisuus siinä, että pääsy turvakotiin riippuu pitkälti asuinpaikasta.
Noh, kaikki nämä ovat toki asioita, joita vas on esillä pitänyt ja pyrkinyt nostamaan keskusteluun. Laajan ja vaikuttavan keskustelun portinvartijoina on kuitenkin media ja digitaalisten alustojen algoritmit, minkä myötä poliittinen keskustelukin tuppaa vähän kulahtamaan.
Ehdokas sivuun nettitrollauksen vuoksi
Anja Peura, Puolanka:
Meillä Puolangalla on kaikki sujunut hyvässä hengessä. Pieni paikkakunta, pienet kuviot.
Ikävää on ollut nettitrollaus. Meilläkin yksi hyvä ehdokas päätti jäädä sivuun kun tuli niin paljon p…aa niskaan.
Parasta on vaalien alusen konsensus kaikissa ennen erimielisyyttä tuoneissa asioissa, kuten sivukylien palvelut. Turhan suuren osan on saanut pelkästään tuulivoiman vastustaminen .
Tuire Eerikäinen, Lohja:
Minulle sopii some- ja nettikampanjointi täydellisesti. Parasta on ollut tutustua uusiin ihmisiin ja olen nähnyt myös muiden kuntien ehdokkaiden kirjoittelua – tosi upeita ehdokkaita monessa kunnassa.
Saana Hannula, Pori:
Ensimmäistä kertaa ehdolla, joten ei ole mitään mihin verrata. Paljon on tullut jaettua omia ja toisten flaikkuja, aika hyvin on mennyt.
Olen kuullut vaalihäirinnästä muilta ehdokkailta, lähinnä mainosten tuhoamisesta. Se on pelottanut, että omaa koskemattomuutta rikotaan, mutta tähän mennessä on ollut oikein mukavia, kohteliaita kohtaamisia kun on ollut liikenteessä. Internetissä keskusteluilmapiiri on ollut rajumpi, mutta osakseni olen saanut enemmänkin vähättelyä kuin suoranaista haukkumista.
Eniten ihmisiä on kiinnostanut, onko ehdokas kunnan leivissä vai ei, joten se keskustelu on ollut tosi sivuraiteilla. Liian vähän on keskusteltu joukkoliikenteestä ja mielenterveyspalveluista.
”Ensimmäisenä telttailupäivänä heräsin”
Jere Hakkarainen, Pyhäjärvi:
Edellisiin kuntavaaleihin 2017 ero on täällä Pohjois-Pohjanmaalla ollut lähes dramaattinen. Olin silloin ehdolla Muhoksella ja nyt Pyhäjärvellä.
Ainakin oma kampanjointi on keskittynyt lähes täysin someen eikä panostus ole ollut niin korkealla tasolla kuin olisin halunnut. Jotenkin ei vaan saa aikaiseksi kunnollista somekamppista.
Meillä oli ensimmäinen telttailupäivä 26.5. ja ainakin itse ”heräsin”, kun pääsi oikeasti kohtaamaan ihmisiä.
Petri Pukari, Muurame:
Somekeskustelut ovat olleet huomattavasti vilkkaampia. Siellä asia tavoittaa laajemmin ihmisiä, vaikka telttailussa tapaa ihmisiä henkilökohtaisesti.
Maalittamista tuntuu olevan vielä enemmän kuin aiemmin. Hyvä esimerkki on aamupala-gate. Saa paljon enemmän näkyvyyttä, kuin oikeasti tärkeät asia. Eli keskustelu pitäisi kohdistua enemmän kunnan sisäiseen politikointiin.
Muuramessa ovat onneksi suhteellisen rauhassa ja hyvässä hengessä vaalit edenneet.
Raija Westergård, Hämeenkyrö:
Minulla kampanjointi on sujunut entiseen malliin. Kohdalleni ei ole sattunut mitään ikävää somessa eikä myöskään toritapahtumissa, joihin onneksi päästiin vielä osallistumaan. Vaalien siirto aiheutti minulle takapakkia, ja kampanjan uudelleen käynnistäminen oli puuduttavaa aluksi. Nyt jo menee paremmin.
Kesäkampanjointi on toki mukavampaa kuin kevään loskakeleillä. Ihmiset ovat hyvällä säällä paremmalla päällä.
Meillä Hämeenkyrössä on tietenkin erilaiset puheenaiheet kuin jossain suurissa kaupungeissa. Ehkä enemmän pitäisi puhua kasvaneista mielenterveysongelmista, johon pandemia on osasyyllinen, mutta muutakin taustalla on. Itseäni huolettaa ikääntyvien yksinäisyys, joka korostui pandemian aikana.
”Kampanjointi vaihtelua tylsään korona-arkeen”
Salla Ilona Viitanen, Helsinki:
On erittäin vaikea arvioida, miten kampanjointi on sujunut – etäkampanjoinnin vaikuttavuutta on vaikea mitata. Itselleni kampanjointi on ollut hyvää vaihtelua muuten hyvin tylsään korona-aikaan. Henki ehdokkaiden välillä Helsingissä on ollut hyvä ja kannustava.
Kiva ilmiö on erilaiset puolueen ja ehdokkaiden verkkotapahtumat. Niitä on ollut tarjolla monipuolisesti. Samoin muiden ehdokkaiden tsemppaaminen somessa on tuonut varmasti näkyvyyttä koko puolueelle. Ikävä ilmiö on netissä oleva vaalihäiriköinti ja vihapuhe. Tietty porukka käy haukkumassa ehdokkaita näiden somepostauksissa.
Liian vähän on puhuttu taiteesta ja kulttuurista sekä kunnasta näiden rahoittajana. Aihe oli ”unohtunut” myös useammasta vaalikoneesta, vaikka sen luulisi olevan mitä ajankohtaisin.
Lauri Kotilainen, Heinola:
Ensikertalaisena olen kokenut somekampanjoinnin haastavaksi, koska olen arka julistamaan mitään kovin voimakkaasti kirjoitetun sanan muodossa. Ajattelen niin, että ihmisiä kohdatessa olisi helpompi käydä arvokeskustelua, jossa voi tuoda omia kantojaan esiin lupailematta jotain sellaista, jota ei pysty välttämättä oikeasti edistämään.
Elina Wallin, Helsinki:
Somevaalit ovat olleet siinä kivat, että myös totaaliyksinhuoltaja on pystynyt paremmin osallistumaan, kun kaikki on verkossa. Toisaalta on kyllä ollut aika yksin, kun ei ole mitään tukiryhmää ja itse kyllä tykkään tavata ihmisiä kasvokkain.
”Häirintää, mutta myös kannustamista”
Mirka Haili, Helsinki:
Tässä vaiheessa alkaa jo vaivaamaan jonkun asteinen someähky. Somessa tulee helposti tunne, että pitäisi olla koko ajan esillä ja valmiina kommentoimassa kaikkea. Odotan vaalien jälkeistä kesälomaa, kun voi hetkeksi jättää puhelimen vähemmälle huomiolle. Flaikuttaessa on ollut ilo huomata miten moni ottaa mielellään juuri Vasemmiston ehdokkaan esitteen. Harmillisen paljon puhutaan asioista, jotka eivät ole kunnanvaltuuston päätettävissä. Vasemmistoliitto on kyllä hyvin tuonut esiin tietoa siitä, mistä siellä kunnassa oikeasti päätetään.
Noora Tapio, Tampere:
Ainakin näin Tampereelta käsin katsellessa vaikuttaa, että näissä vaaleissa näkyvät kampanjat ovat poikkeuksellisen sliipattuja. Herää vaikutelma, että korona-ajan vaaleissa näkyvyyden saaminen edellyttää vielä tavallista enemmän rahaa ja muuta kuin poliittista osaamista. Se on todella huolestuttavaa!
Keskusteluilmapiirin koventuminen ja vaalihäirintä myös näkyy. Toisaalta katukampanjoidessa ajoittaisesta törkyisyydestä huolimatta aiempia vaaleja useampi ohikulkija suhtautuu ystävällisesti ja kannustavasti. Ehkä se on kesä, ehkä se on halua kohdata ihmisiä koronan jälkeen, ehkä se on halua hyvittää ehdokkaiden kokemaa häirintää.
”Ehdokkaiden yhteistyö ilahduttanut”
Anu Ropponen, Tampere:
Mielestäni näissä vaaleissa helppoa on ollut niillä, joille sosiaalinen media ja muu sähköinen maailma on ollut tuttua ennestään. Kuitenkin on paljon ehdokkaina heitä, joilla tätä näkyvyyttä ei ole luonnostaan ollut, ja heidän osallistumisestaan kampanjointiin olen ollut huolissani. Samoin siitä, miten tavoitamme ne äänestäjät, jotka eivät somessa pyöri. Kadulla on näkynyt hyvin vähän ehdokkaita verrattuna muihin vaaleihin, joissa olen mukana ollut.
Tampereella liikkuessa moni on jo kertonut äänestäneensä, ja se on lämmittänyt mieltä. Moni myös kertonut äänestäneensä vasemmistoliittoa.
Yleinen ilmapiiri ehdokkaiden välillä ja kampanjoinnin aikana on ollut jälleen ihan parasta, ja yhteistyö ilahduttanut suuresti.
Vaalihäirintä on valitettavasti ollut läsnä niin mainosten poistamisina kuin myös somessa jossakin määrin, ja se on tuntunut olevan ongelma ympäri maata.
Mielestäni sekä koulutuksesta että kulttuurista on puhuttu aivan liian vähän ottaen huomioon, miten merkityksellisiä aiheita nämä ovat tässä hetkessä.
Ulla-Leena Alppi, Tampere:
Tampereella olemme kehittäneet uusia, luovia tapoja tavoittaa ihmisiä koronarajoitusten aikana. Olemme esimerkiksi kiertäneet kaupunkia kolmen ehdokkaan katupartioina, jakaneet vaalimateriaalia ja jutelleet vastaantulijoiden kanssa. Omat kokemukseni noista kohtaamisista ovat positiivisia ja kannustavia.
Teemat jutteluissa tietysti vaihtelevat, mutta hyvin paljon on kiinnostanut rakentamiselle uhanalaisen Eteläpuiston tulevaisuus. Tukea on saanut pitkäjänteinen työ puiston suojelemiseksi. Moni on nostanut hyvin perustein esille myös bussien eläkeläisalennuksen laajentamisen.
Ikävä asia nykyisin on se, että politiikasta on tullut pitkälti mielikuvapolitiikkaa. Tälle ei olisi niin paljon jalansijaa, jos ihmiset pystyisivät seuraamaan paremmin sitä mitä valtuutetut ihan oikeasti tekevät valtuustoissa päätöksentekotilanteissa.
”IG-livet tulivat jäädäkseen”
Joonas Jormalainen, Turku:
Kampanjointia on käyty lähinnä somessa, mikä asettaa eri hakijat huimasti eriarvoiseen asemaan. Nyt onneksi kampanjoinnin loppusuoralla koronatilanne on parantunut Turussa, ja olemme päässeet kampanjoimaan keskustaan ja lähiöihin telttojen kanssa.
Näiden vaalien hyvä puoli on kesäinen sää, jossa pystyy periaatteessa kampanjoimaan aamusta iltaan. Lisääntynyt vihankylvö on ollut ikävin piirre ja vaikuttaa jo negatiivisesti kansalaisten halukkuuteen lähteä ehdolle.
Julkisuudessa poliittinen keskustelu on käsitellyt liian vähän kuntavaaliasioita ja liikaa epäolennaisuuksia ja valtakunnan tason politiikkaan liittyviä asioita. Toimiva demokratia edellyttää sitä, että puhutaan päätettävistä asioista, eikä jumiuduta aamiaiskohuihin.
Marika Väisänen, Helsinki:
Olen ensimmäistä kertaa ehdolla, joten kokemusta kampanjoinnista muissa olosuhteissa ei ole. Vaikka käytän sosiaalista mediaa ahkerasti, olen saanut harmaita hiuksia ostetun näkyvyyden suhteen. Se on tehty liian vaikeaksi. Vaalien siirtäminen teki tästä maratonsuorituksen.
Vaikeinta on ollut jatkuva epävarmuus, kun ei ole ollut varma pääseekö lainkaan katukampanjoimaan. Kampanjan suunnittelu on ollut vaikeaa kun ei ole voinut olla varma esimerkiksi näkeekö katumainoksia kukaan. Niitä hankittiin silloin kun ulkonaliikkumiskieltoja oli tulossa.
Hyvää on se, että onhan esimerkiksi IG-liven järjestäminen paljon halvempaa ja yksinkertaisempaa kuin perinteisen vaalipaneelin. Luulen, että nämä tulevat jäämään seuraaviin vaaleihin perinteisten tilaisuuksien rinnalle. Ja tuntuu hyvältä huomata, että vaikka joitakin kanssaehdokkaita on nähnyt vain somessa, tuntuvat he silti hyvin tutuilta.
Kuntien työntekijöistä ja palveluiden yksityistämisestä puhuttiin liian vähän.
”On kova ihmisen nälkä”
Aino Halonen, Helsinki:
Olen ollut ehdolla ennenkin ja vihannut jakaa märkiä lappusia räntäsateessa. Nyt kaipaan sitä. On kova ihmisen nälkä. En minä yksin ole kukaan enkä mikään, minä kerään ja kuuntelen, yhdistän ja taistelen, ja ne mun korvat ja suu on tänä vuonna lähinnä somessa, eikä se maistu samalta.
On iso ikävä ihmisiä. Niitä kiukkuisiakin, jotka haluavat tietää, miksi en estänyt Stalin hirmutekoja.
Tarvitsemme toisiamme, jotta voimme olla itsemme.
Näihin vaaleihin on mennyt vähemmän rahaa kuin aiemmin, koska tapahtumia ei ole voinut järkätä. Se on ollut kiinnostava digiloikka, jossa oman tukiryhmän osaaminen on ollut keskeinen masiina. Joku kysyy, kannattaako näitä videoita tehdä joka päivä, kun niillä on seitsemän tykkääjää, mutta itse näen ne rahan panemisena pankkiin.
Anu Suoranta, Helsinki:
Aika ajoin on tuntunut, että mitattavana on se, kuinka sliipattua videota saa tuotettua ja ihquja tarinoita instaan. Olen kuitenkin melko varma, että videontekotaidosta tai instaseuraajista ei voi vetää suoraa korrelaatiota vasemmistolaiseen politiikantekoon.
Ikävää on ollut se, että ei ole päässyt sellaiseen kollektiiviseen demokratiavaalikänniin, siis mentaaliseen, joka on kahtena aikaisempana ehdokkuutenani ollut tunnetilana. Väsynyt on ollut, mutta kadunkulmissa kaikkien puolueiden ehdokkaiden kanssa yhdessä väsyneenä on tiennyt olevansa osa iloista monipuoluejärjestelmää.
Sanna Wuorio, Helsinki:
Olen ensi kertaa ehdolla, joten minulla ei ole vertailukohtia, mutta poikkeustilanne toi varsinkin alkuun haasteita. Ehdokkuuteni hyväksyttiin joulukuussa ja sitten ei voinutkaan nähdä ketään tukitiimiläisiä, että olisi voinut kevyesti istua samaan pöytään ja lyödä päitä yhteen ideoiden aikaansaamiseksi. Toisaalta kampanjointi ei vaatinut hurjaa määrää aikaa poissa kotoa. Ja nyt kesäisessä säässä on kiva jakaa ihmisille flaikkuja.
On ollut kiva tutustua muihin ehdokkaisiin. Lyhyessä ajassa on muodostunut uusia verkostoja samanmielisistä ihmisistä. Ikävä ilmiö on somemainonta. Olen nähnyt unia joissa tappelen business managerin kanssa ja ne ovat painajaisia. Olisin myös halunnut tehdä enemmän kaupunkikulttuurimyönteistä ja hauskuuteen perustuvaa kamppista, mutta koronakurjuuden keskellä sävy tuntui väärältä.
Liikaa on puhuttu Marinin aamiaisista ja mielestäni myös liikaa Malmista. Kunnioitan demokratiaa ja Malmin kohdalla päätökset on jo tehty.
Liian vähän on puhuttu Hitas-järjestelmän jälkeisestä sääntelyjärjestelmästä. Sellainen täytyy tulla. Aina voisi myös puhua lisää ilmastokriisistä ja reilusta siirtymästä.
”Rajallinen ja rutikuivan asiallinen somekampanja”
Sirpa Puhakka, Helsinki:
En ole someaktiivi, joten sosiaalisen median kampanjani on rajallinen ja rutikuivan asiallinen vastoin sosiaalisen median käytäntöjä. Perustan kampanjani osaamiseen, pitkään kokemukseen ja asiantuntemukseeni.
Näissä vaaleissa voidaan nähdä yllättäviä valintoja. Aikaisemmin perussuomalaiset ovat jyränneet some-aktiivisuudellaan. Nyt nousee myös muista puolueista sosiaalisen median hallinnan osaavia. Valtuustot saattavat uusiutua. Toisaalta vanhoilla valtuutetuilla on aikaisempi tunnettuus ja takana neljän vuoden valtuustotyö.
Nämä ovat erittäin jännittävät vaalit valtakunnallisesti, mutta myös Helsingissä. Suuria(kin) siirtymiä voi tapahtua vielä viimeisen viikon aikana. Äänestäjät miettivät useamman puolueen välillä. Tämän viestin olen kuullut myös kampanjoidessani Helsingissä.
Kiinnostavinta omassa kampanjassani on ollut kaduilla flaijereiden jakaminen. Koronarajoitusten vuoksi oli aluksi outoa tavata ihmisiä. Fiilis kyllä muuttuu äkkiä, ja maski kasvoilla kampanjointi onnistuu kuin onnistuukin. Itselleni tämä on periaatteellinen ratkaisu. Mieluummin tingin vaikuttavuudesta kuin kampanjoin ilman maskia, kuten jotkut tekevät.
Julkisuudessa on paljon keskusteltu kampanjointiin kohdentuneesta erilaisesta häirinnästä. Itse en ole kokenut yhtä tapausta lukuun ottamatta. Kaikkein rauhallisimmassa ja keskiluokkaisimmassa jakopaikassani Arabianrannassa teinari haki esitteen ja repi sen mielenosoituksellisesti.
Sörnäisissä ”Piritorilla” / Ikuisen vapun Vaasanaukiolla, Kontulan ostarilla, Ala-Malmilla ja Vuosaaressa on saanut jakaa aivan rauhassa.
Ihmiset ovat mielestäni yllättävän kohteliaita, myös kieltäytyessään. Yksinkään jakaessa en ole kokenut turvattomaksi tai mitenkään uhatuksi kampanjointia.
Yhden asian haluan nostaa ylitse muiden. Kadulla voi oppia paljon, keskusteluista ja näkemästään. Olen tavannut lähihoitajia, mielenterveyshoitajia; eläkeläisiä ja vanhuksia; hoidettavien vanhusten omaisia jne.
Keskustelut ovat vahvistaneet huolta vanhusten hoivan ja terveyspalvelujen riittävyydestä, hoitoon pääsystä ja työntekijöiden riittävyydestä.
Olen kuullut myös kehuja, miten hyvin oma terveyskeskus toimii tai miten upeasti yli 94-vuotiasta vanhusta hoidetaan hoivalaitoksessa. Mutta olen saanut viestiä, miten saman ikäinen joutuu pakosta elämään kotona ja pelkäämään yksinäisyyttä.
On aikamoisia elämyksiä ja ihmisiä tullut eteen viikon varrella. Esimerkiksi Kontulassa jaksetaan bailata torilla tunnista toiseen, ja mikään tv-realitysarja ei pystyisi sitä toisintamaan.
Unohdin mainita: persujen mainostauluja on tärvelty eri tavoin; olen kuullut heidän ehdokkailtaan. Myllypurossa joku oli piirtänyt hakaristejä ja Hitlerin viikset Halla-aholle. Mieluummin voisivat käydä äänestämässä.
uutiskirje 
