Konsulttitoimisto MDI julkaisi kesäkuun alussa uuden väestöennusteen, joka ei sinänsä sisältänyt suuria yllätyksiä. Poliitikoille ja miksei muillekin kuntien tulevaisuudesta kiinnostuneille siihen tutustuminen kuitenkin kannattaa.
MDI teki kolme uraa väestöennusteeseensa, joka ulottuu vuoteen 2040. Näin se pyrki ottamaan huomioon koronakriisin, joka on ainakin hetkellisesti kääntänyt muuttosuuntia. Esimerkiksi Helsingistä on lähtenyt huomattavasti enemmän väkeä pois kuin kaupunkiin on muuttanut.
Tästä huolimatta MDI:n ennusteen trendi on selvä: väestön keskittyminen muutamille kasvuseuduille jatkuu. Maan eriytyminen tulee siis jatkumaan.
Huomionarvoista on myös se, että suomea ja ruotsia puhuvien määrä kääntyy ennustejakson aikana laskuun. Kaikkiaan MDI ennustaa näitä kieliä puhuvien määrän laskevan kaikkiaan 450 000:lla eli suurin piirtein yhtä paljon kuin Tampereella ja Turussa tällä hetkellä asuu väkeä.
Vuosi 2040 ei ole kovin kaukana. Tänä vuonna syntyvät ovat silloin juuri täysi-ikäisiä. Siksi onkin häkellyttävää, kuinka vähän näin massiivisesta muutoksesta puhutaan. Kuntavaalien alla on muutaman kerran viritelty keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi kouluverkolle.
Muutos tulee vaikuttamaan voimakkaasti myös politiikkaan. Mitä vähemmän asukkaita, sitä vähemmän palveluita ja sitä enemmän tyytymättömyyttä. Eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja on nähty, että se luo otolliset olot vihamieliselle populismille.
Kasvavilla seuduilla on taasen edessä varmasti vaikeuksia, jos alueiden sisäiseen eriytymiseen ei onnistuta puuttumaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla monet nuoret asuvat täysin eri todellisuuksissa. Se näkyy jo liikkumisessa. Mitä paremmin koulutettu nuori, sitä enemmän hän liikkuu kaupungissa. Vähemmän koulutetut puolestaan pysyttelevät enemmän omilla alueillaan.
Edessä ei ole niin sanotusti helppo rasti. Eriarvoistumiseen puuttuminen edellyttää toimia, jotka eivät tuota pikavoittoja, mutta rahaa niihin kuluu. Sellaiset eivät puolestaan nauti suurta kannatusta teknokraattisia talouspoliittisia sääntöjä kannattavien virkamiesten keskuudessa. Heitä taas riittää valtioneuvoston linnassa linjaamassa valtion rahojen käytöstä.
Päätoimittaja