Vappupäivänä Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jossa emeritusprofessorit Pertti Haaparanta ja Matti Tuomala esittivät suomalaista pandemia-ajan talouspolitiikkaa koskevia raikkaita ja kärkeviä huomioita.
Haaparanta ja Tuomala ovat huomattavan ansioituneita kansantaloustieteilijöitä. Heidän näkemyksensä eivät tietenkään ole jumalan viimeinen sana, mutta heidät sanomisiaan on minusta syytä kuunnella.
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi kommentoi artikkelia sosiaalisessa mediassa näin: ”Hesari ja Sajari ovat kaivaneet kaksi Suomen vasemmistolaisinta tietämääni akateemista ekonomistia eläkkeeltä saakka selittämään millä verukkeella tällä kertaa nyt ja jatkossa on hyvä velkaantua mahdollisimman paljon.”
Osallistuin itsekin tuota seuraavaan keskusteluun. Siitä ei seurannut hyvä mieli eikä sitä voi pitää vapaan demokraattisen keskustelun huipentumana. Keskustelusta voi kuitenkin oppiakin jotakin.
Ei ole mikään uutinen, että ”vasemmistolainen” ennen sanoja ”ekonomisti” tai ”taloustieteilijä” on monille (oikeistolaisille) kuin sanoisi ”uimataidoton uinnin opettaja”. Kuinka usein näemme sanottavan ”oikeistolainen ekonomisti/juristi/asiantuntija”?
On myös hyvä muistaa, että ekonomisti on ammatikseen talouskysymysten parissa useimmiten pankissa tai etujärjestössä ja harvemmin ministeriössä työskentelevä henkilö. Valtaosa ekonomisteista saa siis palkkaa jonkin järjestön edun ajamisesta.
Taloustieteilijä taas on tutkija, joka työskentelee useimmiten tutkimuseettiseen säännöstöön sitoutuneessa organisaatiossa (tutkimuslaitos tai yliopisto).
Ekonomistit – toimivat he sitten ministeriössä, pankissa tai tai työmarkkinoiden etujärjestöissä – tekevät asiantuntevaa ja rehellistä työtä. He kuitenkin tekevät sitä, koska heidän taustajärjestönsä katsoo heidän työnsä ajavan järjestönsä etua.
Minusta on hävytöntä, että Romakkaniemen kaltainen etujärjestön keulahahmo katsoo asialliseksi käydä riippumattomien akateemisten asiantuntijoiden kimppuun nimenomaan poliittisen kannan perusteella.
Toisen ihmisen ammatti-integriteetin kyseenalaistamisella pitäisi olla korkea kynnys. On murheellista, että suomalaisessa julkisessa keskustelussa tuo kynnys on niin matala.
Kirjoittaja on taloustieteilijä ja Tukholman yliopiston professori.