Työnantajat murentavat vanhaa yleissitovien työehtosopimusten Suomea askel kerrallaan. EK sen aloitti syksyllä 2015 kieltämällä itseltään keskusjärjestösopimusten tekemisen. Syy oli sama, mikä hiertää isot jatkoaskeleet ottaneissa isoissa vientialan työnantajaliitoissa: paikallinen sopiminen ei etene niiden haluamalla tavalla.
Asiasta on neuvoteltu kolmikannassa osana hallituksen työllisyystoimia vuosi. Tuloksia ei ole tullut jatkoajan jatkoajoillakaan.
Kolmen viikon kuluttua hallitus löytää paikallisen sopimisen edestään puoliväliriihessä. Ainakin keskusta haluaa tehdä poliittisia päätöksiä paikallisen sopimisen lisäämisestä, jos järjestöt eivät siihen keskenään pysty.
Pattitilanne on helppo ymmärtää, koska työnantajat ja palkansaajat näkevät paikallisen sopimisen niin eri tavoin.
Vientialojen työnantajaliittojen tuoreen kyselyn mukaan yrityksissä paikallisen sopimisen merkittävimpinä hyötyinä mainittiin lisääntynyt joustavuus sekä kilpailukyvyn paraneminen. Useimmiten sopimisen kohteena ovat olleet joustavat työaikajärjestelyt, joilla on sovitettu yhteen yrityksen omasta toiminnasta johtuvia ja asiakkailta tulevia tarpeita.
Palkansaajien mielestä työnantajat eivät kerro todellisia motiivejaan. Niitä ovat palkkojen alentaminen ja työehtojen heikentäminen.
Työelämän tutkijoiden mukaan joustavuutta on jo nyt niin paljon, että kaikki eivät tule työllään toimeen. Joustavia työsuhteita kompensoidaan asumistuella, sovitellulla ansiopäivärahalla ja jopa toimeentulotuella.
Ammattiyhdistysliike otti raskaasti Teknologiateollisuuden strategiamuutoksen viikko sitten. Sen pelätään lisäävän työnantajien sanelua ja tuovan mukanaan epävakautta työmarkkinoille.
Viisainta on silti myöntää, että paluuta keskitettyihin sopimuksiin ei ole. Työnantaja ei niihin suostu. Siksi ay-liikkeen on huolehdittava edunvalvonnastaan siellä, missä sopimuksia yhä enemmän jatkossa tehdään: työpaikoilla. Järjestäytyminen on saatava kasvuun, osaamista lisättävä liiton tuella. Siinä on palkansaajien turva uutena aikana.
Politiikan toimittaja