Työmarkkinakeskusteluja on koko 2000-luvun ajan hallinnut työnantajapuolen asettama agenda: yritysten kilpailukykyä on pitänyt parantaa, tupot on haudattu EK:n päätöksellä ja paikallista sopimista on haluttu lisätä. Samaan aikaan työelämä on monin tavoin muuttunut: on prekarisaatiota, digitalisaatiota, alustataloutta.
Kansan Uutisten haastattelemat ammattiyhdistysvaikuttajat myöntävät, että ay-liike on jäänyt keskustelussa puolustusasemiin.
– Työnantajien hyökkäykset sopimusyhteiskuntaa, yleissitovuutta ja koko ay-liikettä vastaan ovat saaneet viime vuosina uusia voimallisia kierroksia. Ehdotukset on useimmiten naamioitu ”työmarkkinoiden jäykkyyksien” poistamisen valepukuun. Ay-liike on ollut täystyöllistetty tämän vyöryn torjunnassa, ja uudet aloitteet ovat usein jääneet taka-alalle. Valtamediakin toistelee mielellään työnantajaleirin näkemyksiä, kuvailee toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen Julkisten ja hyvinvointialojen liitosta (JHL).
”Erityisesti Sipilän hallituksen aikana oikeisto ja osa työnantajapuolen edustajista alkoivat haastaa koko ay-liikkeen olemassaoloa.”
Suomen Elintarviketyöläisten Liiton (SEL) puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen sanoo kielenkäytön olevan työnantajapuolella kärkevämpää kuin vielä kymmenkunta vuotta sitten.
– Erityisesti Sipilän hallituksen aikana poliittinen oikeisto ja osa työnantajapuolen edustajista alkoivat haastaa koko ay-liikkeen olemassaoloa. Lähdettiin kyseenalaistamaan sitä, onko ammattiliitoilla oikeutta edustaa jäseniään ja mihin niitä tarvitaan.
Aloitteilla
johtavampaan rooliin
Kuntosen mukaan aina on ollut joitakin yrittäjiä, jotka ovat pyrkineet estämään kaiken järjestäytymisen työpaikallaan.
– Tämä toiminta on ikävä kyllä lisääntynyt, tullut enemmän päivänvaloon ja siihen kannustavia puheenvuoroja on näkynyt julkisuudessa enemmän.
Ay-liike ei ole Kuntosen mukaan ollut riittävän hyvin valmistautunut tällaiseen ilmapiirin kiristymiseen.
Asara-Laaksonen peräänkuuluttaa ay-liikkeeltä aloitteellisuutta ja tavoitteiden esittämistä mahdollisimman konkreettisesti. Esimerkeiksi tärkeistä tavoitteista hän nostaa kanneoikeuden saamisen ammattiliitoille sekä työajan lyhentämisen ja siihen liittyvien kokeilujen käynnistämisen.
– Rohkeat aloitteet ja näkyvä toiminta niiden puolesta ovat edellytys sille, että ay-liike nousee johtavampaan rooliin, joka sille kuuluu.
Nykyisen hallituksen aikana monien palkansaajille tärkeiden lainsäädäntöuudistusten edistämiseen on Asara-Laaksosen mukaan otollinen tilaisuus.
– Hallitusohjelmassa on hyviä tavoitteita työhyvinvoinnista, palkkatasa-arvosta, koulutuksesta, jatkuvasta oppimisesta ja muutosturvasta.
Järjestäytyminen
kaiken avain
Sekä Asara-Laaksonen että Kuntonen korostavat korkean järjestäytymisasteen merkitystä.
– Se on kaiken a ja o. Liiton jäsenyys on duunarille tärkeämpää kuin koskaan. Järjestäytyminen on heikointa lyhytaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa, vaikka juuri pätkätyöläisille se olisi äärimmäisen tärkeää. Kun liitossamme annetaan oikeusapua, hyvin usein tapaukset liittyvät laittomiin määräaikaisuuksiin, Asara-Laaksonen sanoo.
Järjestäytymisasteet ovat olleet pitkään kautta linjan laskussa, vaikka järjestäytymisaste onkin Suomessa edelleen kansainvälisesti vertaillen korkea.
– Olemme varmasti epäonnistuneet tuomaan esiin sitä asioiden syy–seuraus-suhdetta, että ammattiliittoon kuulumisella ja siinä toimimisella on suora vaikutus sen alan työehtoihin, jolla henkilö työskentelee. Yksikään liitto ei pysty tekemään tolkullisia työehtosopimuksia ilman laajaa järjestäytymistä ja sitä, että oma jäsenistö on neuvotteluiden takana, sanoo Kuntonen.
Kuntonen korostaa, että pelkkä työlainsäädäntö ei ole työntekijöille riittävä turva. Ja toisaalta senkin muotoutumiseen ammattiliitot ovat osaltaan olleet vaikuttamassa.
Omaan työhön
halutaan vaikuttaa
SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila sanoo, että ihmiset odottavat ay-liikkeeltä entistä enemmän perinteisten palkkakamppailujen ohella työelämän laatukysymyksiin pureutumista.
– Työtä pitäisi tehdä sellaiseksi, että siinä on elämyksellisyyttä ja mielekkyyttä ja ihmiset voivat asettaa oman osaamisensa laajasti käyttöön. Heidän on voitava ideoida sekä omaan työhönsä että työpaikan toimintaan liittyviä asioita.
”Työntekijöiden on voitava ideoida sekä omaan työhönsä että työpaikan toimintaan liittyviä asioita.”
Työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ovat olennainen työn mielekkyyttä lisäävä tekijä, Antila korostaa.
– Teollisessa yhteiskunnassa ihminen on joustanut työn mukaan. Nyt kun työ on henkilökohtaisempaa kuin ennen, työn pitää räätälöityä ihmisen mukaan. Silloin ihminen kykenee ja haluaa antaa parastaan ja työskentelee mielellään, mikä luonnostaan johtaa siihen, ettei työmarkkinoilta ole niin kiire päästä pois.
Ihmiset haluaisivat vaikuttaa esimerkiksi omiin työaikoihinsa huomattavasti enemmän kuin nykyään on mahdollista.
– Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan 55–59-vuotiaista työssäkäyvistä melkein puolet haluaisi tehdä osa-aikatyötä ennen eläkkeellejäämistään. Nyt sitä tekee neljä prosenttia tuossa ikäryhmässä, Antila mainitsee.
– Olemme SAK:ssa osana työura- ja eläkeputkikeskustelua tuoneet työaikoja isosti esiin. Niillä on konkreettinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja halukkuuteen jatkaa työmarkkinoilla.
Yhdistymisissä
kaksi puolta
Osa ammattiliitoista on hakenut voimaa yhdistymisten kautta. Vuonna 2017 fuusioiden myötä perustetussa Teollisuusliitossa on yli 200 000 jäsentä. Myös vuonna 2005 perustettu, noin 200 000 jäsenen JHL on syntynyt liittofuusion tuloksena, ja siihen on yhdistynyt sittemmin lisää liittoja.
– Haemme entistä tiiviimpää yhteistyötä. Aina ei tarvita organisatorista yhdistymistä. JHL:n ja Jytyn kesken meillä on yhteinen neuvottelujärjestö Julkisen alan unioni, jossa neuvottelemme kuntien ja kirkon puolella yhdessä, kertoo Asara-Laaksonen.
Noin 30 000 jäsenen Elintarviketyöläisten Liitto on pärjännyt itsenäisenä hyvin.
– Elintarviketeollisuus on toimialana omintakeinen. Alamme on voimakkaasti sidoksissa alkutuotantoon ja on edelleen vahvasti kotimarkkinateollisuutta. Siksi meillä on joihinkin asioihin erilaisia näkökulmia kuin esimerkiksi vientiliitoilla. Vastaava asetelma on muissakin Pohjoismaissa, ja myös työnantajapuolella, toteaa Kuntonen.
SAK:n Juha Antila näkee liittofuusioissa kaksi puolta. Toisaalta suuri koko tuo voimaa ja näkyvyyttä, toisaalta liittoidentiteetti on isossa liitossa usein ohuempi kuin pienessä.
– Pienissä oman alan liitoissa järjestäytymisaste voi näinäkin aikoina nousta. On kollegiaalista tunnetta ja ihmiset tunnistavat, että siellä puhutaan meidän asioistamme.
Keskusjärjestöfuusio
vielä pöydälle?
Ay-liikkeen voimaa yritettiin lisätä myös keskusjärjestöjen (SAK, STTK ja Akava) yhdistymishankkeella, joka kariutui vuonna 2016. Antila uskoo, että hanke palaa vielä pöydälle.
– Keskusjärjestöillä on tänä päivänä paljon enemmän yhteistä kuin erottavaa. Näen siinä enemmän voitettavaa kuin hävittävää.
Myös Asara-Laaksonen arvioi, että keskusjärjestöjen yhdistyminen lisäisi ay-liikkeen vaikuttavuutta ja yhtenäisyyttä.
Kuntonen puolestaan epäilee, että työntekijöiden, toimihenkilöiden ja ylempien toimihenkilöiden järjestöjen olisi hyvin haastavaa löytää yhteistä tavoitekokonaisuutta.
– Jos isompi keskusjärjestö syntyisi, sen tulisi olla löyhä yhteenliittymä, järjestäytymistä tukeva sateenvarjo.
– Kaikkien liittojen tärkein teema tänä päivänä on sen viestin vieminen, minkä takia järjestäytyminen ammattiliittoon ja siellä toimiminen on jokaisen työntekijän työehtojen kannalta äärettömän tärkeää, Kuntonen painottaa.