Helmikuun alussa käytiin erikoinen varjonyrkkeily listaamattomien yritysten verotuksesta. Aihe nousi jälleen ajankohtaiseksi, kun valtiovarainministeriö julkaisi laajalti kritisoidun raportin Suomen talouden tulevaisuuden kasvuedellytyksistä, josta oli päässyt unohtumaan viittaukset esimerkiksi yritysverotukseen ja ilmastonmuutokseen. Raportin julkaisua seurannut keskustelu ei tehnyt kunniaa suomalaiselle talouskeskustelulle.
Listaamattomien yritysten osinkoverotus on suomalainen erikoisuus, jolle ei löydy juurikaan vastineita muualta maailmasta. Veroedun haitallisuutta on pidetty aiemmin esillä esimerkiksi valtiovarainministeriön, Etlan sekä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuissa. Viimeksi mainitun mukaan listaamattomien veroetu vääristää investointien kohdentumista ja tuottavuuskehitystä Suomessa.
Listaamattomien yritysten osinkoverotuksen kohdalla kyse ei ole myöskään mistään pienyrittäjien kannusteesta, vaan verotuki kohdistuu voimakkaasti kaikkein suurituloisimmille omistajille. Kovinkaan moni on tuskin sitä mieltä, että Suomessa pitää voida nostaa 150 000 euron tulot noin kahdeksan prosentin verolla. Listaamattomien osinkoetu on myös yhteiskunnalle kallis. Yhteensä sen kustannukset ovat yli 400 miljoonaa euroa.
Julkisessa keskustelussa ei kuitenkaan juuri kuulla näitä argumentteja, vaan listaamattomien veroetua puolustetaan esimerkiksi ahkerien yrittäjien tukemisella tai kokonaisveroasteella. Heikkoja argumentteja, kun kyseessä on jäänne, joka heikentää tutkitusti talouden toimintakykyä, maksaa veronmaksajille lähes puoli miljardia euroa vuodessa ja vääristää tulonjakoa.
Suomen taloudella on monia haasteita ratkaistavana. Varallisuuserot kasvavat, väestö vanhenee, ja kotimaisten yritysten investointiaste on matala. Perusteelliselle talouskeskustelulle on siis tarvetta. On kuitenkin tärkeää, että keskustelua käydään järkiargumentein eikä tunneperusteisin heitoin.