Siihen aikaan Mestari ja Entinen Sivistyspuolue antoivat käskyn, että koko valtakunnassa oli pantava ihmisyys nurkkaan ja toimitettava alamaisten alhaisimpien vaistojen ylösnosto, koska he uskoivat hyötyvänsä siitä suuresti. Koko EU-kunnassa vallitsi viha ja hysteria. Sen pohjoisen provinssin senaattorit eivät halunneet jäädä tämän hyödyntämisessä muita huonommiksi.
Samoihin aikoihin Syyrian maalla oli lapsi ja hänen lisäkseen 32 muuta. EU-kunnan pohjoisessa provinssissa mietittiin nyt, onko heille sijaa majatalossa.
Ja sillä seudulla Mestarin ja Entisen Sivistyspuolueen edessä seisoi herran enkeli, joka sanoi: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon. On jouluyö, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapset al-Holin leiristä. Muistattehan, että teitä sitovat lapsen oikeuksien sopimus ja lastensuojelulaki.”
Mestari ja Entinen Sivistyspuolue tutkiskelivat näitä sanoja sydämessään.
Mestari yritti kuulostella omaatuntoaan, mutta ei sieltä tälläkään kertaa kuulunut mitään. Enkelit eivät ole kantasuomalaisia, hän totesi itselleen. Kenen luvalla herran enkeli oli edes tullut maahan? Ei kai vain väärinkäyttämään sosiaaliturvaa? Kenties siivekäs oli naamioitunut terroristi.
Entinen Sivistyspuolue ei päässyt yhtä helpolla. Hän muisti vielä menneisyytensä. Siellä oli kypäräpäinen pappi. Eikö se liittynyt jotenkin enkeleihinkin? Toisaalta on gallupit. Enkeliltä korvat sulkemalla ei ehkä pääse taivaan kirkkauteen, mutta ei minulla sinne ole muutenkaan kiire. Valtioneuvoston linnaanhan tässä pitäisi päästä.
Niin he päättivät, että lapsille ja äideille ei tänäkään jouluna ole sijaa majatalossa, koska ajan henki nyt vain on sellainen.
Herran enkelin silmiin nousseet kyyneleet jäätyivät jouluyön pakkasessa eikä hän onnekseen nähnyt enempää tästä moraalin alennustilasta. Joulutähti hiipui hiljaa pois.
Kirjoittaja on Kansan Uutisten politiikan toimittaja.