Olin kerran murrosikäisenä viettämässä mökillä juhannusta ja rakensimme isäni ja isoisäni kanssa kokkoa. Voitto-vaari laittoi kokkoon puiden lisäksi myös styroksia.
Minä yritin selittää, että eikö vaari tajua, että muovin polttamisesta tulee hirvittäviä saasteita. Vaari oli kuitenkin jo miettinyt asiaa ja selitti: ”Juu, mutta ei ne minun elinaikanani tule mitään haittaamaan. Korkeintaan sitten lasteni tai lastenlasteni aikana.”
Kiitos tästä, vaari. Nyt se pahanhajuinen styroksikokko on osaltaan ilmakehässä hiilidioksidina pahentamassa minun ja lasteni elämää. Ilmastonmuutos on täällä.
Monet ovat nykyäänkin vaarini kanssa samoilla linjoilla. Ilmastohaittojen aiheuttaminen tuleville sukupolville ei ole ongelma. Mutta jos valtio ottaa lainaa vaikka korjatakseen teitä tai kouluja, ollaan erittäin huolissaan, että jätämme nyt lainaa lapsillemme. (Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, jos ostetaan hävittäjiä. Niitä ilmeisesti kannattaa aina ostaa.)
Vaari oli laillani yrittäjä, ja hän ehkä olisi ymmärtänyt, että joissain olosuhteissa lainaa kannattaa ottaa. Jos lainan sijoittaa vaikka osakkeisiin, joiden korko on reippaasti suurempi kuin lainan korko, mikäs sitä lainaa silloin maksellessa. Jos korkosuhteet muuttuvat, osakkeet voi myydä ja lainan maksaa pois, ja silti jää käteen rahaa.
Esimerkiksi varhaisia mielenterveyspalveluita varten kannattaa ottaa lainaa, sillä hoitamattomat psyykkiset ongelmat tulevat paljon kalliimmiksi. Eli lainaa ottamalla säästää rahaa.
Hirveä poru nousi jälleen, kun valtio ilmoitti ottavansa kaksi tuhatta euroa lisää lainaa per kansalainen. Näin asuntovelallisena kaksi tonnia ei tunnu ihan hirveän kamalalta.
Sen sijaan kamalalta tuntuu se, että jätämme lapsillemme elinkelvottoman planeetan ja rapistuneen valtion. Koulut homeessa, tiet roudan runtelemat, rataverkko retuperällä, koulujen ryhmäkoot liian suuria, pitkäaikaissairaat kotona avohoidossa, syrjäytyneitä lähiöt täynnä…
Hirveä poru nousi jälleen, kun valtio ilmoitti ottavansa kaksi tuhatta euroa lisää lainaa per kansalainen.
Hirvittävintä on kuitenkin jatkuvasti paheneva ilmastonmuutos: jätämme lapsillemme planeetankokoisen velan.
Mitä merkitystä on sillä, onko heillä velkaa kaksituhatta euroa vai neljätuhatta euroa vai satatuhatta euroa, jos koko planeetta muuttuu asuinkelvottomaksi?
Sadat miljoonat ilmastopakolaiset ovat jo nyt todellisuutta, sillä kuivuudet, nälänhädät, tsunamit ja sodat ovat pakottaneet uskomattoman määrän ihmisiä jättämään kotinsa. Suomessa olemme kokeneet tästä vasta jäävuoren huipun. Siinä muuten sanonta, jota lapsenlapsemme eivät tule ymmärtämään, sillä kaikki jäävuoret ovat pian sulaneet vedeksi.
Emme tiedä, onko tuhoamassamme maailmassa enää pankkeja tai kansainvälistä valuuttajärjestelmää, jotka voisivat pitää kirjaa velkasuhteista. Tai onko olemassa valtioita, jotka tätä velkaa ovat ottaneet ja antaneet.
Suomen hallituksen on julistettava ilmastohätätila ja otettava ilmastonmuutoksen torjunta tärkeimmäksi prioriteetikseen jopa yli koronan torjunnan. Hiilestä, öljystä, turpeesta ja tehotuotetusta lihasta on luovuttava kaikissa valtionlaitoksissa ja -yhtiöissä.
Samalla on aloitettava irrottautuminen kapitalismista, joka pakottaa jatkuvasti kiihtyvään luonnon kuormittamiseen.
Vaarini ei olisi tätä mieltä, mutta lapsenlapseni ovat.
Kirjoittaja on kirjailija, pelisuunnittelija ja yrittäjä.