Punavihreys on viime vuosina ilahduttavan usein käytetty termi. Termiä käytetään laajalti, ja siihen samaistutaan yli puoluerajojen. Sanalla kuvaillaan kapitalismia haastavan talouspolitiikan sekä ekologisuuden kulkemista rinnakkain. Punavihreyden ymmärrystavat ovat kuitenkin viime vuosien saatossa muuttuneet, ja sitä on hyvä avata.
Mitä termin nykyhetkeen avaaminen siis vaatisi?
1. Ensimmäisenä muutoksena on punaisuuden poispeseminen punavihreydestä. Eli sosialistisen yhteiskuntamuutoksen tavoittelun jättäminen valtavirtaistuneista käyttötavoista pois. Ekologinen ja eettinen ympäristösuhde ymmärretään tänä päivänä hyvin kyllä vihreydeksi – mutta ekologisuuden ei nähdä edellyttävän yksityisomistukseen pohjautuvan kapitalistisen talouskasvupakon ja epädemokraattisten tuotantosuhteiden haastamista. Vihreä tai eettinen kapitalismi on kuitenkin vahingollinen myytti.
2. Toisena muutoksena on se, että punaisuus ymmärretään irrallaan ekologisesta ympäristösuhteesta. Talouden rakenteet määräävät yhteiskuntien rakennetta, eikä suhde talouteen ole ympäristösuhteestamme irrallaan. Elämme luokkaeroista koostuvassa yhteiskunnassa, jossa rajallisten resurssien planeetan tuhoutuminen harvoja hyödyttävän rajattoman kasvun takia on valintakysymys. Johdonmukainen vasemmistolainen talouspolitiikka on siten aina myös ekologista politiikkaa. Talouden demokratisoiminen on luonnon sekä ihmisyyden itsepuolustusta.
Ilmastohätätilaan sopeutuminen vaatii kapitalismin loppua. Pelkkä ekologisuus ilman antikapitalistista systeemikritiikkiä jää puutarhanhoidon tasolle. Talouden demokratisoinnilla ja sosiaalisella kansanvallalla on Suomessa myös pitkä historia, aina varhaisesta osuuskuntaliikkeestä työvoiman järjestäytymiseen ja hyvinvointivaltion rakentamiseen. Olkaamme siis rohkeasti punaisia ja vasemmalla.
Punavihreyden eli ekologisen sosialismin aika on tänään.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
uutiskirje 
