Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli kesäkuun lopussa yhteensä 416 900 työtöntä työnhakijaa ja haettavana 93 000 työpaikkaa. Kaikkia avoimia työpaikkoja ei ilmoiteta TE-keskuksiin, mutta suhde on joka tapauksessa luokkaa neljä työtöntä yhtä vapaata työpaikkaa kohden.
Valtiovarainministeriön virkamiehet esittelivät viime perjantaina järeän keinovalikoiman työllisyysasteen nostamiseksi. Niissä erottuu kaksi päälinjaa: työttömien etuuksia on heikennettävä ja kaikki keinot, joilla ikääntyvät poistuvat työmarkkinoilta, on tukittava.
Hallitukset vaihtuvat, mutta VM:n virkamiesjohdon ajatusmaailma pysyy. Keppi on parasta työllisyyspolitiikkaa. Nyt pitäisi enää ymmärtää, miten sitä heiluttamalla neljä työtöntä työllistyy siihen yhteen ainoaan paikkaan.
Esitysten toteutumisen vaikutus työllisyyden paranemiseen on epävarma, mutta köyhyyden lisääntyminen niiden seurauksena on varma. Ikääntyneet eivät yksinkertaisesti kelpaa työnantajille. Eläkeputken poistaminen ei johtaisi työllistymiseen vaan siirtymään ansiosidonnaiselta työttömyyspäivärahalta ensin perusturvan piiriin, joka ei kerrytä eläkettä, ja siitä toimeentulotuelle.
Siinä eivät mitkään työhyvinvointiohjelmat auta, jos työtä ei kerta kaikkiaan ole.
Esitys ei ota huomioon myöskään sitä, että ansiosidonnainen työttömyysturva on jo nyt harvojen herkkua. Viime vuonna ennen koronan iskua talouteen työttömyysturvaa sai keskimäärin 317 000 henkilöä. Vain kolmannes heistä oli ansioturvan piirissä.
Tämä yleensä unohtuu niiltä, joiden mielestä sosiaaliturva on liian antelias ja niiltä, jotka ovat nyt heränneet siihen, että ansiosidonnaisen pitäisi kuulua kaikille. Juuri he ovat olleet luomassa erilaisia rajoituksia ja rangaistuksia, joilla ansioturvalle pääsyä on vaikeutettu.
VM:n esitys on virkamiesten näkemys, päätökset tekee hallitus. Jo nyt on varmaa, että sitä käytetään lyömäaseena koko syksy. Tekee hallitus mitä tahansa työllisyyden eteen, se on opposition mielestä liian vähän ja väärin VM:n esitykseen verrattuna. Kokoomus toteuttaisikin ohjelman lähes sellaisenaan.