Eeva Kaila, 66, Elina Kauppila, 40, ja Till Sawala, 37, tukijoukkoineen pystyttivät maanantaina teltan ja kojun Helsingin Kansalaistorille. Elokapina-ympäristöliikkeeseen kuuluva kolmikko aloitti nälkälakon, koska pettymys hallituksen ilmastopolitiikkaan on niin suuri. Kansalaisaktivismilla he rohkaisevat hallitusta toimiin kuukauden kuluttua pidettävässä budjettiriihessä.
Nälkälakkoa kukin jatkaa vointinsa ja rajojensa mukaan.
Hallitusohjelman julkaisusta on 14 kuukautta. Kesäkuussa 2019 sen ilmasto-osuutta kehuttiin maailman kunnianhimoisimmaksi. Käytännön teot ovat jääneet vähiin. Helmikuussa Vuosaaressa sovittiin ilmastorahaston perustamisesta sekä teollisuuden sähköveron alentamisesta. Sillä kannustetaan teollisuutta käyttämään päästötöntä sähköä fossiilisten polttoaineiden sijaan.
Tekoja enemmän hallituksen ilmastopolitiikkaa on leimannut keskustan ja vihreiden kiistely siitä koko hallituskauden ajan.
– Radikaali tilanne vaatii radikaaleja tekoja, nälkälakkoon ryhtymistä perustelee yrittäjä Elina Kauppila.
Ilmastokriisi on hänen mielestään äärimmäinen globaali hätätilanne.
Myös eläkkeellä olevan Eeva Kailan mukaan nyt on pakko tehdä jotain radikaalia hallitusten ja ihmisten herättämiseksi.
Till Sawala, astrofysiikan dosentti Helsingin yliopistossa, sanoo, että nälkälakolla painotetaan tilanteen kiireellisyyttä.
– Nykyistä hallitusta ei tarvitse vakuuttaa ilmastokriisistä, he ymmärtävät sen jo. Nyt heidän täytyy toimia.
Jos edes tämä hallitus ei pysty…
Eeva Kaila kertoo olevansa todella pettynyt hallitukseen. Koronan hallinnassa se on toiminut mallikkaasti, mutta ilmastokriisissä teot Suomen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi puuttuvat.
Kailan pettymystä lisää se, että toimettomuuteen syyllistyy ilmaston kannalta lähes paras mahdollinen hallituspohja.
Elina Kauppilan mukaan juuri siksi ulkoparlamentaarista toimintaa tarvitaan: järjestelmän sisällä ei tapahdu riittävästi edes tällaisen hallituksen aikana.
– Siinä on tosi suuri ristiriita, että koronakriisissä hallitus on pystynyt ottamaan tieteen tutkimustulokset vakavasti ja toimimaan ripeästi. Ilmasto- ja ympäristökriisissä näin ei ole. Jos tämä hallitus ja tämä maa eivät pysty vaadittaviin tekoihin, niin mikä hallitus ja maa pystyvät?
Till Sawala uskoo tekojen puutteen johtuvan siitä, että hallituksen pitäisi tehdä vaikeita päätöksiä. Sen pitäisi kertoa kansalaisille, että entinen elämäntapa ei voi jatkua. Nyt rohkeus tämän kertomiseen puuttuu.
– Me rohkaisemme hallitusta toimimaan.
Elina Kauppilan mielestä poliittisten päättäjien pitää toimia yhteiskunnan ja kansalaisten etu edellä vaikka se tarkoittaisi epämiellyttäviä päätöksiä.
– Poliitikot ajattelevat helposti, että heidän suosionsa sitten laskee vaaleissa. Kun globaali tilanne ja tulevaisuus vaativat tekoja, niin heillä on vastuu tehdä päätöksiä.
Toiminta tai katastrofi
Nälkälakkolaisten vaatimus on selkeä: Suomen hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä ensi vuonna 20 prosenttia nykyisestä tasosta ja sitten 20 prosenttia vuodessa kunnes hiilineutraali yhteiskunta on saavutettu.
– Emme vaadi, että hallitus ratkaisee ilmastokriisin ensi vuonna, mutta vaadimme, että hallituksella on suunnitelma siitä ja että päätöksiä ei lykätä, Till Sawala kertoo.
Näitä linjauksia pitää tulla syyskuun budjettiriihessä ja sen takia nälkälakkokin järjestetään juuri nyt.
Elina Kauppilan mukaan tavoitteessa ei ole kysymys kolmikon henkilökohtaisesti mielipiteestä, vaan se on se, mitä tutkijoiden mukaan on tapahduttava, jotta pysytään Pariisin ilmastosopimuksen asettamissa rajoissa.
– Jos nyt ei toimita, maailma on katastrofin edessä, Sawala sanoo.
– Jos lämpötila nousee neljä astetta, tämä planeetta ei kestä kahdeksaa miljardia ihmistä, vaan yksi tai kaksi miljardia. Vaihtoehdot ovat radikaali muutos tai totaalinen romahdus.
Myös Kauppilan mukaan kriisi on eksistentiaalinen. Siksi pitää nähdä nopean poliittisen hyödyn yli.
Eeva Kailaa nälkälakkoon motivoi se, että hänellä on neljä lasta ja viisi lastenlasta.
– Siinä on ihan tarpeeksi syytä.
Elina Kauppilalla on kaksi lasta. Hän on ollut 1,5 vuotta mukana Elokapinan ilmastotoiminnassa ja sitä ennen toiminut monissa kansalaisliikkeissä.
Till Sawala kokee, että tieteen tekijöille ei riitä vain puhuminen ilmastokriisistä. Heillä on erityinen vastuu myös toimia.