EU:n elpymissuunnitelma ei välttämättä kaikilta osin ole EU:n oikeuden mukainen, arvioi eduskunnan perustuslakivaliokunta. Valiokunnan mukaan valtioneuvoston on syytä varmistua, että sääntelylle on asianmukainen oikeusperusta EU-oikeudessa.
Perustuslakivaliokunta antoi tänään lausunnon valtioneuvoston selvityksestä ehdotuksista EU:n elpymissuunnitelmaksi.
Valiokunta on valtioneuvoston kanssa samaa mieltä siitä, että elpymisvälineeseen tulee tehdä keskeisiä muutoksia.
Valiokunnan mielestä valtioneuvoston ei tule sitoutua edistämään tai hyväksymään unionin nyt ehdottamaa lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä.
Valiokunta kiinnitti huomiota myös siihen, että Suomen vastuuta ja sen toteutumisen riskiä on mahdoton arvioida, koska se pitkän kestoajan vuoksi koostuu useista tulevaisuuteen sijoittuvista epävarmoista tapahtumista. Valiokunta on korostanut, että Suomen valtion vastuun yläraja tulee määritellä tarkasti.
Valiokunnan mielestä Suomen valtaa päättää budjetistaan tulee suojata mahdollisimman tehokkaasti. Suomen vastuut eivät saa valiokunnan mukaan kasvaa ainakaan tavalla, joka voisi vaarantaa budjettisuvereniteetin tai valtion perustuslaillisten velvoitteiden toteutumisen.
Valiokunnan mielestä komission ehdotukset edustavat ”laadullisesti ja rahoituksen määrän osalta uudenlaista elementtiä unionin toiminnassa”.
Satojen miljardien elpymisväline
Euroopan komissio on ehdottanut, että EU:n seuraavan seitsenvuotisen budjetin yhteyteen tulisi mittava, 750 miljardin euron elpymisväline koronaviruspandemian aiheuttaman talouskriisin hoitamiseksi. Välineestä jaettaisiin jäsenmaille 500 miljardia euroa tukina ja 250 miljardia lainoina.
Komissio on ehdottanut vuosien 2021–2027 budjetin kokonaistasoksi noin 1 100 miljardia euroa. Elpymisväline ja budjetti muodostaisivat näin ollen noin 1 850 miljardin euron kokonaisuuden.
Suomen hallitus on halunnut, että elpymisvälineen kokoa pienennettäisiin ja lainojen osuutta kasvatettaisiin. Hallitus on myös toivonut, että elpymisvälineen voimassaoloaikaa rajattaisiin tiukemmin lyhyemmäksi kuin komission esittämä neljä vuotta ja yhteisen lainan takaisinmaksuaikaa lyhennettäisiin esitetystä 30 vuodesta.