Kolmekymmentä prosenttia Euroopan unionin maa- ja merialueista muutettava suojelualueiksi vuoteen 2030 mennessä. Ekosysteemien, kuten niittyjen ja soiden, palauttamisesta luonnontilaan tehtävä laillisesti sitovia tavoitteita. Biodiversiteettitoimiin ohjattava vuosittain 20 miljardia euroa.
Euroopan komissio antoi toukokuussa ehdotuksensa EU:n uudesta biodiversiteettistrategiasta ja sen tavoitteista.
Suomessa maatalous- ja metsäalojen edunvalvojat vastasivat kovalla kritiikillä. Nyt ei ole idealismin aika vaan realismin, suojelun pitää pohjautua vapaaehtoisuuteen, ei EU-tason sitoviin säädöksiin, kuuluivat vastaväitteet.
Yhdestä asiasta olen samaa mieltä. Nyt on realismin aika.
Luonnon monimuotoisuuden vapaaehtoista suojelua on kokeiltu yli kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana biodiversiteettikato on vain kiihtynyt. Nyt lähes neljännes luonnonvaraisista lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon Euroopassa.
Emme ole toistaiseksi päässeet lähellekään vuonna 2010 asetettuja Nagoyan biodiversiteettisopimuksen tavoitteita. EU:n edellinen strategia epäonnistui täysin.
Ne, joille luonnonsuojelu tuntuu liian idealistiselta, voivat miettiä tätä: Biodiversiteetin kiihtyvä heikkeneminen aiheuttaa valtavia taloudellisia tappioita EU:ssa. Esimerkiksi rannikkoalueiden kosteikkojen suojelu ehkäisisi tulvavahinkoja ja säästäisi 50 miljardia euroa vuodessa.
Me tarvitsemme luonnon monimuotoisuutta varsinkin, kun yritämme sopeutua väistämättömään ilmastonmuutokseen. Koronapandemia on esimerkki siitä, mihin kiihtyvä biodiversiteettikato voi johtaa.
Realismia olisi myöntää, että käsillä on hätätila. Lyhyen aikavälin kompromissit eivät pelasta työpaikkoja. Meidän on muutettava rakenteita, jotta voimme turvata reilun ilmastosiirtymän.
Luonto ei neuvottele, eikä sen kanssa voi tehdä kompromissia.
Europarlamentaarikko