Globaalin koronapandemian jälkeen maailma elää aikaa ennen ja jälkeen koronaviruksen.
Epävarmuus taudin hallitsemisesta jatkuu niin kauan, kun virusta vastaan ei ole kehitetty rokotetta eikä ole tutkittua tietoa siitä, miten laajalle epidemia on levinnyt väestön keskuudessa eri puolilla maailmaa.
Lähes koko maapallon kattavaan koronapandemiaan haetaan ratkaisuja kansallisvaltioiden tasolla, kun ratkaisujen globaaliin ongelmaan tulisi olla ylikansallisia.
Pandemiaa seuraaville kansalaisille tilanne on hämmentävää. Toimenpide, joka kyseenalaistetaan jossain maassa, saattaa olla vahva suositus toisaalla.
Ruotsin ja Suomen erilaiset koronastrategiat ovat malliesimerkki. Luulisi, että monella tavalla saman tyyppisissä yhteiskunnissa tehtäisiin saman suuntaisia ratkaisuja.
Koronapandemia voi vahvistaa entisestään konservatiivista ja äärinationalistista politiikkaa eri puolilla maailmaa. Malliesimerkki tästä on Unkari, jossa pääministeri Viktor Orbán on käyttänyt koronakriisiä hyväkseen poistaakseen viimeisetkin esteet yksinvaltansa tieltä.
Poikkeuslaki antaa hallitukselle oikeuden kokonaan keskeyttää parlamentin toiminnan määräämättömäksi ajaksi. Unkari polkee vääjäämättömästi ihmisoikeuksia. Suomessakin perussuomalaiset politikoivat kriisillä.
Koronan varjolla ja varjossa tehdään päätöksiä, jotka saattavat muuttaa maailmanpolitiikan agendaa. Yhdysvaltojen koronaepidemian seuraukset maan politiikalle ja taloudelle ovat arvaamattomia. Pohjoismaisesta näkökulmasta presidentti Trumpin tuuliviirin lailla ailahtelevat näkemykset koronavirusepidemiasta ovat pelottavaa peliä maan kansalaisten terveydellä. Laineet lyövät myös maailmanlaajuisesti.
Valtatyhjiöllä on taipumus täyttyä. Kiinan tavoitteena on pyrkiä maailman supervallaksi vuoteen 2049 mennessä. Bisneksen ohella se levittää valtajärjestelmäänsä.
Kiina näyttää selättäneen koronaepidemiansa, ja tämä saattaa tasoittaa sen tietä supervallaksi, jos Yhdysvallat epäonnistuu koronan taklaamisessa. Venäjän rooli on vielä hämärän peitossa.
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi