Iso-Britannia erosi perjantaina 31. tammikuuta Euroopan unionista. Kansakuntaa eheyttävää ja positiivista pöhinää luovaa brexit-festivaalia suunnitellaan jo täyttä häkää, vaikka kriitikkojen mielestä tarkoitus on verovaroin hieroa kansakunnan historian tuhoisinta ja jakavinta päätöstä ihmisten naamaan. Festivaali toteutuu vasta vuonna 2022, sillä toisin kuin konservatiivipuolue on elävän vessaharjan eli pääministeri Boris Johnsonin suulla toitotellut, homma ei todellakaan pääty tähän päivään.
Tästä se vasta alkaa. Tai siis maaliskuussa. Nimittäin neuvottelut unionin ja Iso-Britannian tulevasta suhteesta. Kyseessä on myös kansakunnan itsemäärittelyn hetki. Vessaharjalla on valinta edessä: asemoituako lähemmäs vai kauemmas unionista.
Kauemmas asemoituminen tarkoittaa lähentymistä Yhdysvaltojen kanssa, eli Iso-Britannian julkisen sektorin yksityistämistä jenkkifirmoille. Samaan syssyyn olisi irtauduttava valtaosasta unionin säännöistä.
Vastapalvelukseksi koko maan yksityistämisestä, työntekijöiden oikeuksien minimoimisesta ja ympäristölainsäädännön höllentämisestä Yhdysvallat edellyttänee vain sitä, että Iso-Britannia sitoutuu sen sotaisaan ulkopolitiikkaan entistä vahvemmin, etenkin Lähi-Idässä.
Opposition työväenpuolue ajaa läheisempää suhdetta unioniin ja etenkin sen ”eurooppalaisiin” arvoihin. Tässä kontekstissa näillä arvoilla tarkoitetaan pääosin säädellympää markkinataloutta, ja kainoa toivetta siitä, että maata ei ainakaan vapaaehtoisesti siirrettäisi Yhdysvaltojen siirtomaaksi.
Puolueen viesti on kuitenkin epäselvä, kuten sen joulukuisten parlamenttivaalien murskatappiosta voidaan havaita. Työväenpuolueen uuden puheenjohtajan valintakamppailussa on siinäkin kyse valinnasta: jatkaako Jeremy Corbynin vasemmistolaisella polulla, vai palatako Tony Blairin menestyksekkäälle kolmannelle tielle siitä huolimatta, että se paljastui nopeasti ideologiseksi Via Dolorosaksi.
Konservatiivipuolueen vaalivoiton seuraus on se, että pääministerin ei ole enää aivan pakko tanssia vaahtosuisimpien sadan vuoden taakse jumittuneiden brittiläisen imperiumin paluuta ja läheisempiä kauppasuhteita Gambian kanssa toivovien euroskeptikkojen pillin mukaan. Toiveita ei herätä se, että Johnson on konservatiivipuolueen johtajana julistanut tuovansa kapitalismin takaisin politiikkaan. Vessaharjan poliittista historiaa leimaa tosin eniten se, että hän ei nakkaa kilin kiveksiä siitä, mitä tuli sanoneeksi kaksi kuukautta sitten.
Unionin neuvottelijat ovat todenneet, että edessä ovat vaikeat ja pitkät neuvottelut. Heillä onkin käytössään piinaava kokemus brittien kanssa neuvottelemisesta. Pöydässä on käyty keskusteluja esimerkiksi siitä, että auttaisi jos lukisitte nämä paperit ennen kokousta. Lisäksi unionin neuvottelijat joutuivat kuluneena syksynä useampaan kertaan muistuttamaan, että mikäli Iso-Britannialla on jokin esitys, niin se tarvittaisiin kirjallisena.
Yhtä asiaa voidaan pitää melkoisen varmana lopputulemana. Nimittäin sitä, että Iso-Britannian EU-eron puolesta vuonna 2016 äänestäneet tavikset eivät tässä pelissä voita.
Kirjoittaja on Euroopan vasemmistopuolueen varapuheenjohtaja.