Sosiaali- ja terveysuudistus on jäänyt hallituskriisin, työllisyyden, ilmastonmuutoksen ja muiden hallitukselle merkittävien hankkeiden katveeseen. Sote-uudistuksen tarve ei kadonnut Sipilän hallituksen sote-hankkeen kaaduttua. Keskustelu sote-uudistuksesta on ollut kuitenkin väsähtänyttä.
Päinvastoin tarve kasvaa. Kymmeniä kuntia on kipuillut yt-neuvotteluissa ja tätäkin useampi painii talousvaikeuksissa. Vanhusten hoivan laatu huutaa parantamista, ja terveyskeskuksiin jonotetaan kiireetöntä hoitoa viikkoja ja pahimmillaan kuukausia.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) lupaa tuoda sote-lait eduskuntaan vuoden loppuun mennessä. Tulossa ei ole valinnanvapauden mittaisia repiviä esityksiä. Piinallisista sote-säästöistä ei puhuta, vaikka kuntien tiukentuva talous väijyy taustalla.
Uudistus on selkeästi kutistunut Sipilän hallituksen megaluokasta arkiseksi terveyskeskuksen asiakkaan tasolle. Sote-palvelut räätälöidään kuntalaisen tarpeisiin. Maakuntiin siirretään aluksi sote-palvelut, ensihoito ja mahdollisesti selvityksen jälkeen ympäristöterveydenhuolto.
Maakunnat eivät saa verotusoikeutta. Rahoitus tulee valtion kassasta, mikä vastaavasti vähentää kuntien verotuloja ja sote-menoja. Pitkään poliitikkojen haasteena ollutta monikanavaista rahoitusjärjestelmää ei ehditä purkaa tämän hallituksen aikana. Rahoitusjärjestelmän selkiyttämisestä on tullut ikuisuusongelma.
Hallituksen uudistus on sote-palvelujen ytimessä. Merkittävin pullonkaula on oikea-aikaiseen kiireettömään hoitoon pääsy. Jonoista kärsivät vanhukset, työttömät, lapsiperheet ja muut työterveyshuollon ja yksityisten palvelujen ulkopuolella olevat.
Nykyisistä terveyskeskuksista rakennetaan moniosaajien sote-keskuksia. Saman katon alla kohtaavat ideaalitilanteessa sosiaalityöntekijät, fysiatrit, geriatrit sekä hoitohenkilökunta lääkäreistä, sairaanhoitajista ja terveydenhoitajista lähtien aina erikoissairaanhoitoon.
Kiuru puhuu laadusta. Tämä vaatii lisää työntekijöitä, jotka saavat kunnon palkkaa.
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi