Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Anna Kontula (vas.) puuttuu olennaiseen asiaan perätessään työllisyyspoliittiseen keskusteluun laajempaa näkemystä yhteiskunnan kokonaisedusta.
Sipilän hallituksen aktiivimalli on kuvaava esimerkki suomalaisen työllisyyspolitiikan peruslähestymistavan ongelmallisuudesta.
Kontulan mukaan työllisyyskeskustelu menee metsään, jos perätään vain sellaisia työllisyystoimia, joiden vaikutuksista voidaan lyhyellä tähtäimellä esittää tarkkoja numeerisia arvioita.
Valtiovarainministeriössä arvioitiin vuoden 2018 alussa, että aktiivimalli lisäisi työllisyyttä noin 5 000–12 000 ihmisellä. Mallin kehittäjät uskoivat, että työttömyysturvan leikkaamisuhka saa ihmiset töihin.
Työllistymisen sijaan aktiivimalliin liittyvä työttömyysturvan leikkuri on alentanut työttömyyskorvausta yli kolmannekselta työttömistä.
Viime viikolla julkaistun työryhmän loppuraportin mukaan aktiivimallin työttömyysturvaleikkuri osui erityisesti vanhimpiin työttömiin. Yli 55-vuotiailla työttömillä päiväraha pieneni noin puolella.
Aktiivimallia puolustanut ja sitä korvaavia toimia vaatinut valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) myöntää nyt, että on erittäin vaikeaa saada tarkkoja lukuja tutkimuksessa, jossa ei ole verrokkiryhmää. Valtiovarainministeri ei enää vaadi korvamerkittyjä, aktiivimallin korvaavia toimenpiteitä.
Tutkimus osoitti todeksi sen, mitä ennakoitiin jo Sipilän hallituksen rummuttaessa aktiivimallin oletettuja hyviä vaikutuksia. Kuinka monen muun toimenpiteen vaikutukset ovat pielessä?
Aivan kuten Kontula vaatii, nyt tulee panostaa koulutukseen, tutkimukseen ja kehitystyöhön sekä työllistymispolkujen rakenteellisten esteiden poistamiseen esimerkiksi sosiaaliturvabyrokratiaa purkamalla.
Nämä ovat rakenteellisia muutoksia, joita työmarkkinoilla pitäisi toteuttaa. Oppositio ja työnantajat typistävät rakenteelliset muutokset lähinnä työttömyysturvan leikkauksiin, työehtojen heikentämiseen ja paikalliseen sopimiseen.
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi