En varmaan enää koskaan piiskaa pääministeriä, kansanedustaja Merja Kyllönen sanoi Helsingin Sanomille viime torstaina.
Kansan Uutiset oli vähän aiemmin julkaissut verkossa hänen myös tästä lehdestä löytyvän haastattelunsa. Siinä Kyllönen arvostelee Rinteen suusta tulleita sammakoita.
Pääministerin esikunnasta on aivan turhaan hermostuttu Kyllösen kritiikistä. Viisaampi olisi vaiennut, katsonut peiliin ja myöntänyt, että alku on ollut sekava. Rinne ei ole herättänyt luottamusta, koska puheet ovat olleet niin outoja.
Kun vasemmistoliitosta tai Kansan Uutisista arvostellaan nykyisen hallituksen pääministeriä, ei siinä ole pahaa tahtoa. Kyse on samasta asiasta kuin silloin, kun lapsia vielä kuritettiin ruumiillisesti: tämä sattuu minuun enemmän kuin sinuun.
Rinteen hallitus on perustamisestaan asti – ja oikeastaan jo ennen sitä – ollut normaalia suuremman julkisen paineen alla. Sitä röykyttävät opposition lisäksi suurilevikkiset tiedotusvälineet, bloggarit ja muut some-vaikuttajat. Joskus myös aiheesta, mutta yleisin motiivi näyttää olevan se, että vasemmistovetoinen ja uudenlaisella tavalla ajatteleva hallitus koetaan vastenmieliseksi ja vastuuttomaksi.
Juuri siksi hallituksen pitäisi olla viestinnässään tarkka. Eikä sekään riitä. Pitäisi olla aktiivinen, alati valmis kumoamaan vääriä tietoja ja ymmärtää tiedotusvälineiden logiikkaa.
Eikä riitä sittenkään. Pitäisi myös osata markkinoida itseään. Tässä on merkittävä syy siihen, että kokoomuksen kanssa hallituksessa olevat puolueet häviävät aina vaalit. Kokoomus on Suomen paras spinnaamaan julkisuuteen omia saavutuksiaan ja kuiskuttelemaan, että ongelmat ovat kumppanien syytä.
Valtioneuvostolla on tiedotusyksikkö, mutta se ei riitä. Rinteen hallitus tarvitsee myös spinnausyksikön, tai sen puolueille käy todella huonosti.