Yhteiskunnan eliitti tavoittelee hyvinvointivaltion alasajoa. Hyvinvointivaltio on ollut ja on edelleenkin yhteiskunnan rakenteelliselta tasolta tarkasteltuna tulonjakojärjestelmä, joka ottaa parhaiten ansaitsevilta ja varakkaimmilta ryhmiltä ja antaa huonommin ansaitseville ja köyhemmille ryhmille. Tälle menolle pitäisi nyt saada loppu niiden mielestä, jotka ovat hyvinvointivaltiossa antavana osapuolena.”
Lainaus ei ole tällä viikolla julkaistusta Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjasta Huipputuloiset – Suomen rikkain promille, vaan Lapin yliopiston sosiologian professorin Vesa Puurosen artikkelista vuodelta 2004. Jo 15 vuotta sitten selvitettiin, mitä rikkain osa suomalaisista todella ajattelee. Parhaiten toimeentulevat ihmiset eivät enää halunneet kantaa muiden taakkaa.
Kantolan ja Kuuselan tutkimus vahvistaa, että rikkaimmassa promillessa pidetään huono-osaisuutta pitkälti omana syynä. Omaa verotustaan he haluavat keventää lisää.
1990-luvun laman jälkeen alkaneessa taistelussa hyvinvointivaltion suunnasta sen määräsivät purkajat. Laman aikana puhuttiin yhteisistä talkoista, mutta todellisuudet alkoivat erkaantua heti sen jälkeen. Suuret tuloerot, johtajien palkitseminen ja avokätinen osinkopolitiikka olivat merkkejä uudesta ajattelusta, markkinavallan noususta, jota Anu Kantola kuvasi väitöskirjassaan vuonna 2002.
Kouriintuntuva ajankohtainen esimerkki täysin eri todellisuuksista on se, että Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen tyytyy tänä vuonna ”vain” 460 000 euron vuosipalkkaan lepytelläkseen työntekijöitä, joiden 2 200 euron palkasta ollaan leikkaamassa jopa puolet.
Rinteen hallitus yrittää kääntää suuntaa puhumalla hyvinvointitaloudesta. Leikkausten sijaan rahaa sijoitetaan ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen.
Vastassa ovat vahvat voimat. Kuten tutkimuksesta ilmenee, rahaeliitillä on myös poliittista vaikutusvaltaa.
Kai Hirvasnoro
Toimituspäällikkö
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi