Suomen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat on tiedostettu pitkään ja niihin on vastattu lähinnä uudistamalla yksittäisiä tukimuotoja. Samaan aikaan eri oikeistohallitukset ovat säännönmukaisesti heikentäneet sosiaaliturvan tasoa ja kiristäneet saantikriteereitä. Nyt tehtävä sosiaaliturvajärjestelmän uudistus voi toimia askeleena tiellä, joka johtaa hyvinvointivaltion kehittämisen seuraavaan vaiheeseen eli perustuloon.
Uudistuksessa on kyse pohjimmiltaan siitä, millaista ihmiskuvaa yhteiskunta palvelee.
Sosiaaliturvajärjestelmän tarkoituksena on ollut turvata ihmisille riittävä toimeentulo ja huolenpito kaikissa elämäntilanteissa. Nykyisen järjestelmän raskas byrokratia ja tukikontrolli ovat rapauttaneet sen mahdollisuuksia toteuttaa järjestelmän perustavanlaatuista tarkoitusta.
Nykyinen järjestelmä on myös jäänyt pahasti jälkeen työelämän muuttumisesta eikä ole joustanut työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa riittävästi.
Tarvitsemme sosiaaliturvajärjestelmän, joka tukee ihmistä sanktioiden sijaan ja antaa mahdollisuuden rakentaa ja suunnitella elämää eteenpäin. Siksi pidempiaikaisena tavoitteena tulee olla perustulo. Tukien hakijoiden tulee päästä eroon jatkuvasta turhasta stressistä ja epävarmuudesta sen suhteen, täyttääkö edellytykset tukeen ja miten paljon voi tehdä töitä. Epävarmuus ja stressi eivät palvele ketään. Jatkuva huoli toimeentulosta luo näköalattomuutta ja tekee elämän rakentamisen vaikeaksi.
Vastikkeeton sosiaaliturva kykenisi vastaamaan paremmin todellisuuteen, esimerkiksi työelämän murroksen tuomiin haasteisiin, sekä parhaimmillaan vähentämään eriarvoisuutta. Perustulolla voidaan rakentaa yhteiskuntaa, joka varmistaa jokaiselle riittävän toimeentulon erilaisissa elämäntilanteissa, eikä rankaise tai kontrolloi ihmisiä vastoinkäymisissä.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.