Osallistuminen demokraattiseen yhteiskuntaan vaatii useiden perusedellytysten täyttymistä. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu ja osallistumisen perusedellytykset sen myötä.
Oppivelvollisuuden pidentämistä koskevaa keskustelua ryydittää osin käsitys siitä, että työelämässä tarvitaan enemmän ja toisenlaista osaamista kuin ennen. Ilman tietoliikenneyhteyksiä ei käytännössä voi asioida viranomaisten kanssa, joten tätä on pidettävä välttämättömän infrastruktuurin osana.
Yhteiskuntaan osallistumisen perusedellytyksiin kuuluvat enenevästi myös sähköinen maksuliikenne ja tunnistautuminen.
Vaikka ainakin anekdoottisen evidenssin nojalla käteistä käytetään Suomessa selvästi enemmän kuin Ruotsissa (esimerkiksi Tukholman yliopiston kahviloissa ei edes ole mahdollista maksaa käteisellä), on pankkitili ja pääsy verkkopankkipalveluihin käytännössä yhteiskunnassa toimimisen edellytys.
Suomessa asuvat ovat käytännössä kaikki Kelan asiakkaita, joten lähes kaikilla on jo siellä “tili”. Kehittämällä Kelan puitteissa mahdollisuutta hoitaa yksityishenkilöiden maksuliikennettä Suomi ottaisi aimo harppauksen kohti maailmaa, jossa pankkien rooli kutistuisi siihen, mihin ne on tarkoitettukin eli myöntämään lainoja.
Sähköinen tunnistautuminen on jo mahdollista viranomaisten ylläpitämän palvelun kautta, mutta puhtaasti viranomaisten kautta tapahtuvana se on edelleen turhan vaativaa. Mobiilivarmenne on kätevä, mutta edellyttää yksityisen puhelinyhtiön, ja pankkitunnistautuminen taas asiakkuutta.
Näen tässäkin Kelalla potentiaalisesti tärkeän roolin. Kansalaisvarmennetta voisi kehittää esimerkiksi tekemällä se osaksi myös Kela-korttia ja muuttamalla palvelua siten, ettei se vaadi erillistä kortinlukijaa.
Kirjoittaja on taloustieteilijä ja Tukholman yliopiston professori
uutiskirje 
