Brasilian sademetsissä on toiminut hyvä suojelumalli. Metsätuotteiden keräilijöille on perustettu omia reservaatteja, joissa heillä on yksinoikeus asua ja hyödyntää metsää. Samalla he valvovat ja suojelevat aluettaan, sitä omistamatta. Näin on saatu turvattua yli 60 miljoonaa hehtaaria eli 13,2 prosenttia Amazonin sademetsistä.
Suojelumallin kehitti legendaarinen Kuminkerääjien liiton johtaja Chico Mendes.
Mendesin mukaan on nimetty Brasilian korkein suojeluviranomainen, Chico Mendes Ympäristönsuojeluinstituutti.
Brasiliassa on käynnissä järjestelmällinen ympäristöhallinnon alasajo.Bolsonaron aikana hakkuiden vauhti on kiihtynyt.
Mutta suojelulla on koko ajan ollut kovia vastustajia. Mendes murhattiin 1988. Agribisnes ja karjatilalliset haluavat kaataa puut pois lihakarjan laitumien ja karjan rehusoijapeltojen tieltä ja metsäteollisuus omia kauppojaan varten. Myös jättimäiset patohankkeet hukuttavat metsiä.
Mendesin perustama Kansallinen kuminkerääjien liitto, CNS, on kuitenkin hellittämättä jatkanut ja laajentanut taisteluaan. Uuteen liittoon kuuluvat nyt kaikkien eri sademetsätuotteiden – kuten hedelmien, siementen, öljyjen, kumin ja kuitujen – keräilijät.
Reservaatit on itse luotava
CNS:n puheenjohtajan Joaquim Belon puheessa toistuu sana taistelu. Kaikki, mitä keräilijät ovat saavuttaneet, on taistelun tulosta.
– Kun haluamme perustaa uuden reservaatin, turvallisuussyistä prosessin johtajan ja toiminnan käynnistäjän on tultava yhteisöön muualta ja vain lyhyeksi aikaa, muuten hänet on helppo eliminoida, toukokuussa Suomessa vieraillut Belo sanoo.
Yhteishallinta-alueita ja reservaatteja on eritasoisia. Turvallisin ja vaikeimmin saavutettava on liittovaltiotason reservaattipäätös. Sen vaatima byrokratia kestää vuosia ja onnistumisen sinetöi vasta presidentin allekirjoitus.
Kun reservaatti on perustettu, valtion pitäisi järjestää sinne peruspalvelut. Käytännössä keräilijöiden on itse kamppailtava saadakseen reservaattiin puhdasta vettä, koulun, terveysaseman.
Sähköä reservaateissa ei ole. Tiedonkulku on vierailijoiden, matkalaisten ja radion varassa. Tiedonvälitys, sanan saaminen pääkaupunkiin, mediaan ja kansainvälisen yhteisön tietoisuuteen on kuitenkin elinehto: medianäkyvyys on valtavien alueiden keskellä elävien pikkuisten yhteisöjen ainoa turva. Sademetsien resursseja himoitsevat monet eikä viidakossa ole lakia. Joka päivä Brasiliassa murhataan maatyöntekijöitä.
Onnellista elämää
Joaquim Belo elää Foz de Rio Mazagao Velho -nimisellä ”keräilijäasutusalueella” Amapan osavaltiossa. Hän kerää, kuten jo isänsä, acai-palmun marjoja, 5 000 kiloa vuodessa. Tummat helmimäiset marjat ovat huipputerveellisiä, ja niille on kasvava kysyntä länsimaissa. Myös Belon 11 veljeä elää acai-marjoja keräämällä.
Belon tytär ei kerää marjoja. Hän opiskelee eläinlääkäriksi ja aikoo tutkijaksi.
Vuonna 2009 perustetussa Foz de Riossa asuu 220 perhettä. Yhteisössä on koulu, mutta ei kaivoa; jokivettä käytetään. Terveydenhoito järjestyy kaupungissa, jonne on kolmen tunnin venematka.
– Reservaateissa elämä on vaikeuksista huolimatta onnellista. Metsä antaa meille toimeentulon, kodin ja runsaan ravinnon. Tämä on meidän kulttuuriamme.
Amazonilla on 635 eritasoista reservaattia, joissa elää noin 800 000 ihmistä.
Bolsonaron politiikka
Tammikuussa virkaan astunut presidentti Jair Bolsonaro siirsi keräilijäväestön asiat ympäristöministeriöstä maatalousministeriön alaisuuteen. Hän haluaa avata reservaatit kaivostoiminnalle ja maataloudelle sekä ”integroida” keräilijäväestön Brasilian muuhun, lähes 210-miljoonaiseen väestöön. Chico Mendesiä hän on luonnehtinut ”merkityksettömäksi” hahmoksi.
Sademetsissä uusi politiikka tuntuu jo. Hakkuut, jotka vähenivät huimat 70 prosenttia vuosina 2005–2011, ovat kääntyneet entistäkin rajumpaan nousuun. Huhtikuussa yli 600 eurooppalaista tiedemiestä esitti vaatimuksen, että EU:n kauppasopimus Brasilian kanssa on arvioitava uudestaan. Vaatimus sisälsi myös itsekritiikkiä: EU viherryttää omaa maatalouttaan, mutta sademetsäsoijan tuonti Brasiliasta kasvaa.
Brasilian uusi ympäristöministeri Ricardo de Salles – joka pitää ilmastonmuutosta ”toisarvoisena” asiana ja jonka piti matkustaa Eurooppaan – perui matkansa tiedemiesten lausunnon takia. Myös presidentti Bolsonaro, joka oli kutsuttu New Yorkiin, perui matkansa häneen kohdistuneen arvostelun takia.
Kotimaassakin on hankalaa. Kahdeksan entistä ympäristöministeriä, yli puoluerajojen, on varoittanut maanmiehiään ja kansainvälistä yhteisöä siitä, että Brasiliassa on käynnissä järjestelmällinen ympäristöhallinnon alasajo.
Amazonin sademetsät ovat yli puolet jäljellä olevista maapallon sademetsistä. Niistä on hakattu viidennes, toinen viidennes on uhattuna.
Hakkuiden vaikutukset tuntuvat jo Brasiliassakin, esimerkiksi Länsi-Brasiliassa – jossa metsäkato on laajin – keskilämpötila on noussut viidessä vuodessa kaksi astetta. Kuivuusjaksoja on ollut myös São Paolossa. Sademetsien ylle ei enää kerry riittävästi pilviä, jotka sataisivat alas rannikolla; sademetsien ”kosteuspumppu” ei toimi kuten ennen.
Kysymys ihmiskunnasta
Taistelu-sanan ohella CNS:n johtajan puheessa toistuu sana valtava. Amazon on valtava: se on suurempi kuin koko Eurooppa. Siksi keräilijäyhteisöt organisoivat toimintansa kukin tahollaan ja tavallaan. Kerran vuodessa järjestetään suuri kokoontuminen.
Chico Mendes on edelleen liikkeen väkevä yhdistävä voima, symboli ja esikuva. Belo näyttää CNS:n mottoa, Mendesin sitaattia: ”Ensin taistelin säästääkseni kumipuut. Sitten taistelin pelastaakseni Amazonin sademetsät. Nyt tiedän taistelevani ihmiskunnan eloonjäämisen puolesta.”
– Emme tiedä, mitä ympäristöhallinnossa tulee tapahtumaan. Joka tapauksessa meidän taistelumme jatkuu, Joaquim Belo sanoo.
CNS:llä on parhaillaan vireillä 83 uuden keräilijäreservaatin perustaminen.