Tasa-arvoiseen yhteiskuntaan kuuluvat vahvat vähemmistöjen oikeudet. Sulauttamispolitiikka on aikaansaanut valtaisaa tuhoa saamelaisten kielelle ja kulttuurille. Korjaamisyritykset nykypäivänä eivät ole riittäviä.
Riittävää ei ole ollut myöskään tehdyn tuhon tunnustaminen. Norja ja Ruotsi ovat pyytäneet anteeksi saamelaisilta kohtelua, Suomelta anteeksipyyntöä saadaan vielä odotella.
On Suomelle häpeällistä, ettemme ole vieläkään pyytäneet saamelaisilta anteeksi sulauttamispolitiikkaa. Uudella hallituksella on mahdollisuus tehdä asiaan vihdoin muutos.
YK:n kansainvälisen työjärjestön itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen (ILO:n sopimus nro 169) ratifiointi olisi myös nyt vähintä mitä voimme tehdä. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että se selvittää ILO 169 ratifiointia, muttei lupausta ratifioinnista.
ILO-sopimus suojelee alkuperäiskansoja sekä antaisi nykyistä paremmat mahdollisuudet kielen, kulttuurin ja elinkeinojen säilyttämiseen. Norja on ratifioinut ILO:n sopimuksen jo vuonna 1990, Tanska 1996, mutta Ruotsi ja Suomi eivät edelleenkään ole ratifioineet sopimusta.
ILO-sopimuksen ratifioinnin lykkääminen ja se kuinka saamelaiset jatkuvasti sivuutetaan heidän oikeuksiaan koskevassa päätöksenteossa sekä lakihankkeissa osoittavat kuinka syvällä yhä ajattelu toiseudesta on. Suomen valtion toiminta on ollut jatkumoa sulattamispolitiikalle metsähallituslaista, Tenonjoen sopimuksesta suunnitelmiin rakentaa Jäämerenrata.
Jotta vähemmistöjen oikeudet ja tasa-arvo eivät jäisi vain korusanoiksi, on alkuperäiskansalle annettava ääni, enemmän vaikutusvaltaa.
Ei ole riittävää, että toteamme saamelaisilla alkuperäiskansana olevan vain oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, etenkin jos toimet ovat päinvastaisia. Ihan jo historiallista syistä EU:n ainoa alkuperäiskansa ansaitsisi vahvemmat perustuslain tasoiset oikeudet.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.