Suuri epäluottamus
Abdul Ghani Alipoor on nyt palannut omaan maakuntaansa Maidan Wardakiin. Osana laajempaa hallituksen kampanjaa, jonka tarkoitus on riisua yksityiset sotaherrat aseista, hallitus on kieltänyt myös Alipooria pitämästä omia sotajoukkoja.
Monet, varsinkin hazarat, kokevat, että estämällä Alipooria taistelemasta hallitus on itse asiassa asettunut puolustamaan Talebania. Epäilyksiä lisää se, että presidentti Ashraf Ghani tulee samasta pataanien kansanryhmästä kuin talebanitkin. Epäluottamus kansanryhmien välillä on suurta. KU
Marzia Gholami
27-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Vuonna 2016 hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti isän vanhemmat huolehtivat tyttärestä. Marzia on kuitenkin saanut oikeuden tavata lastaan.
Viime keväänä Marzia sai uuden työpaikan insinööritoimistossa.
Kabulissa on tänä talvena ollut tavallistakin levottomampaa ja turvattomampaa. Useissa paikoissa, myös presidentin linnan edessä on järjestetty mielenosoituksia hallituksen politiikkaa vastaan. Toimistossamme työskentelevän toisen naisen kanssa jouduimme marraskuussa odottamaan väkivaltaisuuksien ja ampumisen loppumista pitkälle iltaan, ennen kuin uskalsimme lähteä yöksi kotiin.
Afganistan on kuin helvetti, on hyvin vaikea jatkaa elämää täällä. Kun yöllä ammuttiin, olin kauhuissani kuten kaikki ne, jotka eivät ole kokeneet sotaa. Afganistanilaiset eivät ole yhtenäisiä ja viimeaikaiset väkivaltaisuudet etäännyttävät heitä entisestään toisistaan, eikä se ole hyvä. Tunnen toivottomuutta, sillä etniset ristiriidat repivät Afganistania.
Mielenosoittajat ovat olleet lähinnä hazaroita. Mitta tuli täyteen, kun heitä puolustanut Ghorin maakunnan shiiajoukkojen komentaja Abdul Ghani Alipoor pidätettiin. Kahtena päivänä ihmiset tulivat kaduille vaatien Alipoorin vapauttamista.
Mielenilmausten taustalla oli jo aikaisemmin koettuja vääryyksiä. Bamiyanin maakuntaan oli tullut paljon maan sisäisiä pakolaisia Uruzganin ja Ghaznin maakunnista. He kaikki olivat hazaroita. He tulivat Bamiyaniin, koska Taleban oli iskenyt heidän kotimaakuntiinsa. Nyt suurin osa on palannut, kun Taleban on ajettu pois.
Hallituksen velvollisuus olisi turvata ihmisten elämä, mutta presidentti Ashraf Ghani Ahmadzai ilmoitti, että kyseessä on etninen sota, johon hallituksen joukot eivät sekaannu. Ihmiset syyttivät presidenttiä välinpitämättömyydestä ja siitä, että hän salli kansanmurhan tapahtua eikä välittänyt siitä, että vihollinen murhasi ihmisiä. Ihmiset syyttävät häntä siitä, että hän on tukenut Talebanin rikollista toimintaa.
Hazaroiden keskuudessa suositun Alipoorin pidätys marraskuussa kärjisti tilannetta entisestään. Se aiheutti eri maakunnissa lisää mielenosoituksia, joissa vaadittiin hänen vapauttamistaan. Kabulissa mielenosoitukset johtivat väkivaltaan ja poliisin avattua tulen ihmisiä kuoli ja haavoittui, joukossa oli myös yksi koulutyttö.
Monet hazarat uskovat, että Alipooria vastaan esitetyt syytökset ovat tekaistuja ja niiden ainoa tarkoitus on vahvistaa hallituksen asemaa.
Jokin aika sitten hallitus pidätti pohjoisessa erään toisenkin Talebania vastustaneen komentajan. Toivon, että nämä tapaukset eivät suista meitä takaisin sisällissotaan. Afganistanin sisäpoliittinen tilanne on kriittinen.
Kun talebanit tuli Uruzganiin, he tappoivat monia ihmisiä ja henkiin jääneet joutuivat jättämään kotikaupunkinsa. Sitten talebanit tulivat Ghazniin ja sama toistui. Näiden taisteluiden aikana hallitus ei tehnyt mitään. Presidentti Ghani jopa ilmoitti, että hallitus ei sekaannu tapahtumien kulkuun.
Vasta massiivisten protestien jälkeen presidentti lähetti armeijan paikalle, mutta aluksi joukot eivät taistelleet vedoten siihen, ettei presidentti salli heidän taistelevan. Lopulta kun monet ihmiset olivat kuolleet ja haavoittuneet, armeija kuitenkin aloitti taistelut talebaneja vastaan.
Mieltä osoittaneet ihmiset kysyivät, miksi hallituksemme ei Ghaznissa sallinut poliisin ampua talebaneja, mutta he ampuvat ihmisiä, jotka ovat kerääntyneet osoittamaan mieltään.
Mielenosoittajien kokoontumiset kansalaisyhteiskunnan nimissä ovat olleet rauhanomaisia ja he ovat osoittaneet mieltään oikeuksiensa puolesta jopa silloin kun Taleban on räjäyttänyt heidän perheitään itsemurhaiskuissa ja katkonut heidän lastensa päitä, kun nämä ovat matkustaneet maakunnissa.
Esimerkiksi kun ihmiset kolmisen vuotta sitten järjestivät rauhanomaisia mielenosoituksia, jotta voimalinja Uzbekistanista ja Tadžikistanista Afganistaniin vedettäisiin Bamiyanin maakunnan kautta, nekin tukahdutettiin väkivalloin eivätkä mielenosoittajat saavuttaneet tavoitettaan. Ihmisiä ei ole kuunneltu, heidän ylitseen on kävelty ja nyt heidän mittansa oli täysi eivätkä he halunneet enää alistua epäoikeudenmukaisuuteen ja sortoon.
Koetut epäoikeudenmukaisuudet kärjistävät etnisten ryhmien välejä. Olen hazara, mutta minulle inhimillisyys, ystävällisyys ja auttavaisuus ovat tärkeämpiä arvoja kuin etninen taustani. Uskon, että olemme kaikki yhdenvertaisia ihmisiä – Jumala on luonut meidät kaikki ja hän rakastaa meitä kaikkia.
Jos aiomme vahingoittaa lähimmäisiämme, meidän pitäisi muistaa, ettei Jumala rakasta vain minua, hän rakastaa lähimmäistäni samalla rakkaudella. Vaikka olisimme tappiolla, meidän tulisi olla hyvän puolella.
Toivon, että jonakin päivänä tulevaisuudessa Afganistan saavuttaa rauhan, mutta jos kansakunta ei toimi yhdessä, en voi olla kovin toiveikas. Jos yhtenäisyyttä ei ole, tilanne vain pahenee.
Käännös: Kirsi Mattila
Suuri epäluottamus
Abdul Ghani Alipoor on nyt palannut omaan maakuntaansa Maidan Wardakiin. Osana laajempaa hallituksen kampanjaa, jonka tarkoitus on riisua yksityiset sotaherrat aseista, hallitus on kieltänyt myös Alipooria pitämästä omia sotajoukkoja.
Monet, varsinkin hazarat, kokevat, että estämällä Alipooria taistelemasta hallitus on itse asiassa asettunut puolustamaan Talebania. Epäilyksiä lisää se, että presidentti Ashraf Ghani tulee samasta pataanien kansanryhmästä kuin talebanitkin. Epäluottamus kansanryhmien välillä on suurta. KU
Marzia Gholami
27-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Vuonna 2016 hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti isän vanhemmat huolehtivat tyttärestä. Marzia on kuitenkin saanut oikeuden tavata lastaan.
Viime keväänä Marzia sai uuden työpaikan insinööritoimistossa.