Metsäteollisuus Suomen varjohallituksena on jakanut avokätisesti vaalirahaa oikeistopuolueille, lapuanliikkeelle ja IKL:lle ja on ollut hommaamassa Suomeen saksalaista kuningasta sekä perustamassa kokoomusta. Lisäksi se on vaikuttanut muun muassa kauppa-, teollisuus-, raha- ja ympäristöpolitiikkaan, työmarkkinoihin, rautateiden linjauksiin, idänsuhteisiin ja länsi-integraatioon.
Historioitsija Sakari Siltalan (s. 1984) teos Oksalla ylimmällä (Siltala) tarkastelee metsäteollisuutta poliittisena voimana vuosina 1918–2018.
Taistelu Suomen metsistä kävi kuumana itsenäisyytemme alussa. Lex Kallion (1922) ja Lex Pulkkisen (1925) avulla Suomen metsät pelastettiin ulkomaisen suurpääoman omistuksesta ja Suomi ajautumasta banaanitasavallaksi.
”Ennen vuoden 1953 vaaleja Maalaisliitto pyysi metsäteollisuudelta 60:tä miljoonaa markkaa kommunisminvastaiseen taisteluun.”
Pro gradunsa Siltala teki Suomen ja Ranskan kulttuurisuhteista. Tutkimuskurssi kääntyi professori Markku Kuisman pyytäessä Siltalaa tutkimusapulaisekseen Metsäliittoa tutkimaan.
– Tein 60 haastattelua, ja huomasin Metsäliiton olevan kiinnostava aihe. Homma eteni niin, että vuonna 2013 sain väitöskirjani valmiiksi. Kuisman ja Teemu Keskisarjan kanssa tein 2014 Metsä Groupin 80-vuotishistoriikin.
Vertautuuko käynnissä oleva sote-taistelu 1900-luvun metsänomistustaisteluun? Molemmissahan on kysymys uhkasta, että ulkomainen suurpääoma ryöstää hyvinvointi-Sampomme?
– Metsänomistustaistelussa oli kysymys tuottavista luonnonvaroista, sotessa on kyse verovarojen käytöstä. Monet voimat ottivat yhteen metsänomistustaistelussa, kun metsäyhtiöt kiersivät vuoden 1915 lakia apuyhtiöiden kautta ja vuoden 1925 lailla puutavarayhtiöiden laittomasti hankkimat kiinteistöt palautettiin valtiolle asutustarkoituksiin.
Yhteistyökapitalismista hyperkapitalismin aikaan
Vuonna 1918 perustettu Metsäteollisuus ry on ollut Suomen virallinen propagandaministeriö. Onko jossain muussa EU-maassa Suomelle vertailukohtaa, että yksi teollisuuden ala hallitsee 90:tä prosenttia maan viennistä ja kansalaisten aivopesusta?
– Usein on haettu vertailukohtaa Etelä-Amerikan Chilestä ja sen nitraateista tai Kuubasta ja sen sokeriteollisuudesta.
Siltalan mukaan metsäteollisuus vastaan maatalous oli se iso vääntö, jota käytiin 1910–1930-luvuilla, olipa kyse maanomistuksesta tai kauppaneuvotteluista. Metsäteollisuus nurisi, että se joutuu maksamaan omien verojensa lisäksi vielä maataloustuet ja tuli kohdelluksi kaltoin kauppaneuvotteluissa. Se halusi jättää neuvottelupöydissä työläiset ja talonpojat leveän selkänsä varjoon.
– Ennen sotia vasemmisto nousi päävastustajaksi. Ja vuonna 1950 Maalaisliitto sai jo 2,5 miljoonaa markkaa kommunismin nujertamiseen Pohjois-Suomessa.
– Ennen vuoden 1953 vaaleja Maalaisliitto pyysi metsäteollisuudelta 60:tä miljoonaa markkaa kommunisminvastaiseen taisteluun. Summa olisi riittänyt tuhannen hakkuumiehen palkkaamiseen yli kahdeksi kuukaudeksi.
Siltala huomauttaa, että EU:hun liittymisen jälkeen MTK:n valta katosi ja yhteistyökapitalismin kartellien ajasta siirryttiin hyperkapitalismin aikaan.
Metsäteollisuus
valtion kassalla
Suomalainen metsäteollisuus on veisannut kannattamattomuuden virttä koko olemassaolonsa ajan. Eikö olisi ollut kansantaloudellisesti järkevämpää, jos metsäteollisuuden suurimmat tuotantoyksiköt olisivat olleet valtion omistuksessa? Valtion piti kuitenkin tulla hätiin säännöllisin väliajoin milloin minkin tukipaketin ja devalvaation kanssa.
Siltalan mukaan tämä on totta toiselta kantilta.
– Valtio on tullut hätiin ja panostanut metsäteollisuuteen jatkuvasti ja massiivisesti, mutta toisaalta kun metsäteollisuudella on mennyt hyvin, on sieltä myös ulosmitattu.
– Suuret ratkaisut esimerkiksi maanomistuskysymyksissä tehtiin metsäteollisuuden lyhyen tähtäimen etuja vastaan. Kartelleilta metsäteollisuudessa olisi säästytty, mutta niitä oli kaikilla muillakin aloilla.
– Se, olisiko valtio-omistajuus ollut suomalaisille onnellisempaa, on arvailua. Elintärkeän viennin mukaiset ratkaisut olisi pitänyt sitten valtion puolelta perustella ja viedä läpi kansalaisille ihan samalla tavalla kotimarkkinoiden kustannuksella. Ja kuinka rankasti kehnot ajat olisivat tuolloin iskeneet valtiontalouteen?
– Suurimman osan aikaa 1900-luvun Suomen poliittinen ilmasto oli sellainen, ettei valtiollistamista olisi saatu aikaan, sille oli liikaa vastustusta. Arvioisin, että se sekamalli, joka erilaisten poliittisten voimien puristuksessa syntyi, ei ollut lainkaan kehnompi. Se oli sekoitus yksityistä, valtiollista ja osuustoiminnallista metsäteollisuutta ja on kokonaisuutena toiminut aika hyvin, tietysti syklien mukaan sahaten. Juuri nyt näyttää kaikilla menevän mukavasti.
Antti Rinteeltä vaaditaan edelleen lakkokorvauksia
Parhaillaan Siltala kirjoittaa Helsingin Työväenyhdistyksen historiaa.
– Näkökulman muutos on melkoinen, kun ajattelee, että metsäteollisuus tuki lapuanliikettä ja heinäkuun 1930 talonpoikaismarssin aikana lapualaiset naulasivat Helsingin työväentalon ovet kiinni, eivätkä viranomaiset sitä estäneet. Marssin kulut 320 000 markkaan asti takasi elinkeinoelämä, metsäteollisuus muiden mukana.
– Takaajina seisoivat Rudolf Walden, Gösta Serlachius, Walter Ahlström ja Jacob von Julin, jotka toimivat lakonmurtajajärjestö Vientirauhassa.
Eniten Siltalaa yllätti se, miten pitkään metsäteollisuuden piirissä haikailtiin takaisin aikoihin ennen parlamentaarista demokratiaa.
– Nykyään kun demokratiaa pidetään ylimpänä arvona, on hyvä muistaa, miten uusi asia demokratia lopulta on, ei siis mikään itsestäänselvyys. Toisaalta kirkastui, mitä yhteiskunnallinen ja poliittinen vaikuttaminen merkitsee. Metsäteollisuudella on ollut yhteiskuntamme suurimmat tuotantoresurssit, mutta ei sekään ole saanut kaikkia toiveitaan läpi, vaikka vaalirahoitukset olivat usein suurempia kuin Metsäteollisuus ry:n vuosibudjetti.
Siltala huomauttaa, että Englannin brexitin sekä kauppasotien uhkien vuoksi metsäteollisuus on perustanut pitkästä aikaa talous- ja kauppapolitiikan yksikön ja saattaa pian joutua neuvottelemaan jälleen tulliehdoista, kuten vuosikymmeniä aiemmin.
– Siinä mielessä siirrytään ajassa melkoisesti taaksepäin.
Ammattiliitto Pro pani vuonna 2011 toimeen metsäteollisuudessa konsernista toiseen kiertävän lakon, kun Pron puheenjohtajana oli Antti Rinne. Kolme suurta yhtiötä vaativat Rinteeltä edelleen huomattavia vahingonkorvauksia. Mitä luulet, peruvatko kyseiset yhtiöt nämä vaateensa, jos Antti Rinteestä tulee pääministeri?
– En uskalla arvailla, mutta kenties se olisi viisasta? Siltala sanoo kieli poskessa.
Sakari Siltala: Oksalla ylimmällä. Metsäteollisuus poliittisena voimana 1918–2018. Siltala 2018. 446 sivua.