Kollegani Sirpa Koskinen koki perivasemmistolaista maailmantuskaa tällä palstalla kaksi viikkoa sitten. Maailman metsäisimmässä maassa hakataan liikaa puuta ja Suomi muuttuu sellulandiaksi.
Siitä, hakataanko metsiä liikaa vai sopivasti, eivät asiantuntijatkaan ole yksimielisiä. Etenkin taannoisen IPCC-raportin jälkeen metsäkeskustelu on keskittynyt vain ongelmiin, vaikka Suomessa on todellisuudessa tehty ihme: puustoa on enemmän kuin koskaan 1920-luvulta alkaneen seurannan aikana. Näin vaikka paperi- ja sellutehtaat ovat sata vuotta nielleet puuta ja jauhaneet hyvinvointia kansakunnalle.
Vielä 1960-luvun alkupuolella metsää kasvoi vähemmän kuin sitä käytettiin. 1970-luvun alusta lähtien kasvu on ollut huomattavasti poistumaa suurempaa. Viimeisin mitattu kasvu on 107 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vuotuinen poistuma jäi 87 miljoonaan kuutiometriin vuonna 2017.
Metsä kasvaa, kun puuta hakataan sopivasti ja taimikot hoidetaan ajallaan. Ja tietenkin istutetaan hakatun tilalle, niin kuin Suomessa, jokaista kaadettua puuta kohti neljä uutta.
Puhun nyt omassa asiassani, koska olen intohimoinen vapaa-ajan metsänhoitaja.
Ei ole mitään suloisempaa kuin toukokuun ensilämpimillä astella edellisvuonna kevyesti muokatun aukon laidalle, täyttää taimivakka juuri sulaneilla terhakoilla kuusentaimilla ja nakuttaa niitä sitten pottiputkella laikulta laikulle. 800 puuta kun päivässä istuttaa, tietää edes vapaalla ollessaan tehneensä jotain, jolla on tarkoitus.
Ja se tunne, kun raivaussahalla pelastaa muutaman vuoden kasvaneen taimikon vesakon ja horsmien seasta elämälle. Viilaa terän aina tankillisen jälkeen. Hörppää kuksasta kahvit. Työn tuloksen näkee jo parin kuukauden kuluttua. Joskus lähes metri uutta kasvua, uusia hiilinieluja, kesän aikana.
On totta, että Suomen metsäteollisuuden jalostusarvo on surkea.
Onneksi tähän tulee muutos tavalla, joka osaltaan pelastaa maailman. EU päätti äsken kieltää kertakäyttöisen muoviroskan. On hienoa, että meillä sellutehtaat ovat huippuvireessä, sillä sellupohjaisilla tuotteilla korvataan muoviset mehupillit, muovimukit, pakkausmateriaalit, puuvillapohjaiset tekstiilit ja niin edelleen.
Ei enää ikuisesti säilyvää muoviroskaa, vaan biohajoavia ja kompostoituvia tuotteita, joiden tutkimus ja valmistus tuottavat vientituloja, työpaikkoja ja vaurautta Suomeen.
Iloinen, innovatiivinen, kestävä, maailmaa parantava tulevaisuus on meidän kiitos koko ketjun, joka alkaa taimikasvattamosta. Sen toisessa päässä on fossiilisten polttoaineiden korvaaminen vähitellen kestävällä tavalla hoidetusta suomalaisesta metsästä. Siinä pätee se, mikä maaseutuelinkeinoihin yleensäkin. Omistaja tietää, että tämä on meillä vain lainassa ja haluaa jättää sen entistä paremmassa kunnossa seuraaville polville.