Viimeinen sana
Suomalaiset tykkäävät viranomaisista. Poliisi kerää vuodesta toiseen korkeimmat arvosanat, kun mitataan suomalaisten luottamusta eri instituutioihin. Kovinkaan kauas ei jää puolustusvoimat, johon luottamus on myös korkealla.
Nämä kaksi tahoa ovat myös erinomaisia viestijöitä, vaikka aina sitä ei hevin uskoisi. Poliisin korkeimman johdon pitäisi antaa – tai ehkä on jo annettukin – jonkinlainen palkinto työntekijälle, joka päästi kuvauskamerat poliisiautoihin. Poliisien edesottamuksia kuvaavat tv-sarjat vievät ajatukset lupsakoihin ”reinikaisiin” eikä turvapaikanhakijoita ja paperittomia ahdisteleviin ja mielenosoittajia kumiluodeilla ampuviin haalarimiehiin.
Poliisin sisällä mestariviestijä on suojelupoliisi, joka tasaisin väliajoin kertoo ”kohonneista uhkakuvista”. On tietty määrä konfliktialueille lähteneitä taistelijoita, on ulkomaisia teollisuusvakoilijoita ja on vielä niitä kuuluisia yksinäisiä susia. Kun näihin asioihin sitten kysyy tarkennusta, menee suojelupoliisin viestijä salamyhkäiseksi ja kertoo, että sitä ei voi operatiivisista syistä kertoa.
Puolustusvoimat on myös tajunnut television voiman, ja sotilaita on nähty erilaisissa tv-sarjoissa. Se on tuonut varusmiesten arjen, taistelusukeltajien rääkin ja sotalaivan seikkailut kaiken kansan nähtäville. Näin on varmasti hyvin monen mielissä vahvistettu kuvaa oikeanlaisesta ”miesten koulusta”, johon kuuluu myös niin kutsuttu hurtti huumori.
Mutta se, mikä on puolustusvoimien hienoin viestintäkeksintö, on hyvin eksklusiivinen klubi. Sinne pääsevät vain harvat ja valitut, mutta lähes kaikki ovat kiiluvasilmäisiä puolustusvoimien ylistäjiä. Se on maanpuolustuskurssi.
Maanpuolustuskurssille pääsy tarkoittaa, että on noussut Suomen nomenklatuuraan eli eliittiin. Tätä porukkaa puolustusvoimat kurssittaa kolme viikkoa, jonka aikana tehdään ilmeisesti hyvin selväksi, mikä Suomea uhkaa. Sieltä eliitti ammentaa sen ”Suomen yhteisen intressin”, jota ei saa kyseenalaistaa.
Ei siis ole ihme, että nyt kun poliisi ja puolustusvoimat haluavat lisää tiedusteluvaltuuksia, on kritiikki hyvin vähäistä. Päinvastoin, jatkuvalla syötöllä tulee lausuntoja siitä, kuinka tiedustelulait tulee hyväksyä mahdollisimman ripeästi. Pulinat pois, nyt ei ole enää aikaa keskustelulle, kun meitä uhkaa ties mikä.
On uskomatonta, että viranomaisille ollaan lähes olankohautuksella antamassa valta murtaa luottamuksellisen viestin suoja. Riittää, että setämies puvussa ja toinen univormussa sanovat, että näin on nyt vain tehtävä.
Samoin riittää se, että samat setämiehet vannovat kautta kiven ja kannon, että kaikki virheellisesti avatut viestit tuhotaan heti. Samoin näyttää riittävän se, että nämä setämiehet pääsevät valitsemaan itse omat valvojansa.
Kun suojelupoliisin valvonta on nyt lähes olematonta tai kuten yksi poliitikko sitä kuvailee ”kahvinjuontia Ratakadulla”, on vaikea nähdä, miten uusi tiedusteluvalvontavaliokunta muuttaisi sitä paremmaksi. Kahvia pitää tosin keittää enemmän, mutta onneksi suojelupoliisi on saamassa yli sata työntekijää lisää. Ehkä yksi heistä ehtii pistää kahvinkeittimen aamulla porisemaan.
Lue lisää: Luetaanko jatkossa viattomien viestejä? Kahdeksan kysymystä tiedustelulakipaketista.