Horisontti
Eurooppa-poliittinen keskustelu näyttää viimein olevan Suomessakin vilkastumassa. Keskiviikkona 22.11. EU-asioista keskustellaan eduskunnan täysistunnossa pääministerin ilmoituksen pohjalta. Toivottavasti niin hallitus- kuin oppositiopuolueet antavat tälle keskustelulle sen ansaitseman arvon. Moneen kertaan kuultujen fraasien ja irrallisten kantojen sijaan nyt tarvitaan ennakkoluulotonta ja kokonaisvaltaista ajattelua Euroopan tulevaisuudesta.
SAK on yhdessä muiden työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa haastanut Sipilän hallitusta ottamaan aktiivisesti osaa EU:n kehittämiseen. Huolena on ollut Suomen ajaminen sivuraiteelle samaan aikaan, kun Euroopan tulevaisuutta muovataan kiihtyvällä tahdilla Euroopan komission ja suurimpien EU-maiden johdolla.
Yhtäläiset työehdot merkitsevät reilumpaa kilpailua työntekijöiden ja yritysten kesken.
Omat painopisteensä Euroopan uudistamisessa SAK kertoi viime viikolla julkaisemassaan EU-puheenvuorossa. Siinä peruslähtökohdiksi nostettiin kaksi asiaa: luottamus ja reilut pelisäännöt. Ilman niitä unioni ei voi toimia.
Puheessa luottamuksesta ja pelisäännöistä ei sinänsä ole mitään uutta. Suomessa on tavallista puhua siitä, että meidän on voitava luottaa kaikkien Euroopassa noudattavan yhteisiä sääntöjä. Taustalla on usein oletus, että Suomeen ja suomalaisiin ainakin voi luottaa. Vastaavasti rivien välissä annetaan ymmärtää, että toiset osapuolet ovat epäluotettavia ja siten esteitä yhteistyön syventämiselle.
Näistä sanalla sanoen omahyväisistä lähtökohdista olisi nyt aika päästä eteenpäin. Enemmän tai vähemmän luotettavien eurooppalaisten luokittelun sijaan on syytä miettiä sitä, mitä eurooppalaisten keskinäisen luottamuksen vahvistamiseksi voidaan tehdä.
Jos pitää nimetä yksi tavallisten eurooppalaisten EU:ta kohtaan kokeman epäluottamuksen aihe, on vaikea keksiä parempaa esimerkkiä kuin työvoiman liikkuvuuden yhteydessä nähty työehtojen polkeminen. Läntisessä Euroopassa Ranskasta Pohjoismaihin tämä on todennäköisesti aivan keskeinen tekijä siinä, että suuri osa työntekijöistä suhtautuu Euroopan unioniin epäillen. Isossa-Britanniassa sama epäluulo oli yksi maan EU-eroon johtaneen äänestystuloksen syistä – toki yleisen ja usein täysin perusteettoman EU:n mustamaalaamisen rinnalla.
Euroopan komission toimet tällä vaalikaudella viittaavat siihen, että edellä kuvattu ongelma on ymmärretty. EU-maasta toiseen lähetettyjen työntekijöiden työehtoja määrittävän direktiivin uudistus on jo loppusuoralla ja takaa onnistuessaan entistä tasavertaisemmat työehdot paikallisille ja toisesta jäsenmaasta tuleville työntekijöille.
Yhtäläiset työehdot merkitsevät myös reilumpaa kilpailua työntekijöiden ja yritysten kesken. Työntekijäjärjestöt kautta Euroopan kannattavat uudistusta.
Työntekijöitä vastaanottavissa maissa tehdyn työn tasavertaiset ehdot ovat kuitenkin vain osa ratkaisua, jolla EU ansaitsee tavallisten eurooppalaisten luottamuksen. Yhtä tärkeää on löytää keinot kohentaa työntekijöiden asemaa itäisen ja osin myös eteläisen Euroopan maissa, joissa työtä tehdään usein heikossa asemassa ja suhteettoman halvalla.
Köyhempien EU-maiden työntekijät toivovat aivan oikeutetusti tulojensa ja hyvinvointinsa kohoavan kohti läntisen Euroopan tasoa. Nyt moni näiden maiden kansalainen kokee itsensä toisen luokan eurooppalaiseksi, eikä se ole hyvä pohja yhteistyölle. Sen sijaan se on aivan liian hyvä pohja kansallismieliselle kiihotukselle.
Tästä näkökulmasta luottamusta EU:n sisällä vahvistavat ratkaisut voidaankin nähdä kokonaisuutena: vauraammissa EU-maissa tärkeän sosiaalisen polkumyynnin rajoittamisen rinnalla tarvitaan köyhempien jäsenmaiden kansalaisille ja työntekijöille uskottava lupaus siitä, että EU panostaa aidosti kaikkien eurooppalaisten oikeuksiin ja hyvinvointiin.
Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC on tarttunut tähän haasteeseen nostamalla itäisen Euroopan maat vahvasti esiin eurooppalaisessa palkankorotuskampanjassaan. Kampanjan lähtökohtana on, että kaikille Euroopan työntekijöille kuuluu aito mahdollisuus neuvotella kunnon palkankorotuksista. Nyt neuvotteluoikeus ei aina toteudu, ja palkat pysyvät usein kohtuuttoman alhaisina niin työn tuottavuuteen kuin maan kustannustasoonkin suhteutettuna.
Työelämän kysymykset ovat totta kai vain yksi ulottuvuus EU:n uudistuksissa. Tärkeää on myös esimerkiksi talous- ja rahaliitto EMU:n kehittäminen, veronkierron ja verokilpailun torjuminen sekä oikeusvaltion ja perusoikeuksien turvaaminen.
Ratkaisuja vaativat kysymykset ovat jo laajalti tunnettuja. Aidosti haastavaa on saada aikaan oikeudenmukaisia ratkaisuja, jotka ottavat huomioon perustellut näkökulmat eri puolilta Eurooppaa. Siinä tarvitaan avointa, rohkeaa ja älyllisesti rehellistä keskustelua ilman harhaluuloa omasta paremmuudesta.
Kirjoittaja on SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö.