Suunnanmuutos on eräs viime vuosien mielenkiintoisimmista kotimaisista jalkapalloblogeista. Se on kolmen juniorivalmentajan blogi, jossa ruoditaan valmentamista ja jalkapallokulttuuria kriittisellä, mutta rakentavalla otteella. Blogista löytyy myös runsaasti harjoitteluun liittyvää materiaalia valmentamisen parissa työskenteleville.
Blogistit ja valmentajat Erkko Meri, J-P Savolainen ja Aleksi Piirainen kertovat esittelytekstissä blogin perustamisen taustalla olleen huolen suomalaisen jalkapallon nykytilasta. Heidän mukaansa lapsi- ja nuorisovaiheen jalkapalloa koskeva keskustelu on ollut pitkään yksipuolista ja vähättelevää. Suomen kaltaisessa kehittyvän jalkapallokulttuurin maassa tämä näkyy räikeästi jokapäiväisessä tekemisessä.
Itsekriittisyyttä ja rehellisyyttä kotimaiseen futiskeskusteluun vaativat valmentajat laativat lokakuun lopussa tekstin, josta löytyy 200 muutos- ja kehitysehdotusta koskien suomalaista juniorijalkapalloa. Teesit on jaettu erilaisiin osa-alueisiin, joita ovat muun muassa valmentajakoulutus ja valmentajien kehittäminen, pelaajakehitys, seuratoiminta, keskustelukulttuuri ja olosuhteet. Jokaisen jalkapallotoimijan on syytä tutustua teeseihin. Ne on lähetetty myös Palloliittoon mahdollista jatkotyöstöä varten.
Suomifutiksen kehitys edellyttää, että ymmärrämme yhteistyön arvon.
Meri, Savolainen ja Piirainen käynnistivät projektin Twitterissä, jossa he listasivat muutosehdotuksia tykkäysten määrän mukaan. Yhteisöpalvelun luonteesta eli 140 merkin rajoitteesta johtuen niistä muotoutui ytimekkäitä ja selkeitä.
Näin lyhyessä tekstissä on mahdotonta käydä kattavasti läpi kaikkia kahtasataa ehdotusta. Osa niistä on hyvinkin yksityiskohtaisia päivittäiseen valmentamiseen liittyviä konkreettisia ehdotuksia.
Esimerkiksi alle 10-vuotiaiden ikäluokkia pitkään valmentaneena olen pohtinut usein pelimuotojen järkevyyttä kaikkein nuorimmissa ikäluokissa. Nykyisin pelataan heti alussa viisi vastaan viisi (5v5) -pelejä. Teeseissä ehdotetaan U6- ja U7-pelejä pelattavaksi joko 2v2- tai 3v3-pelaajamäärällä normaalia pienempiin maaleihin, mikä on erinomainen ja kannatettava ehdotus. Alkuvaiheessa on tärkeää, että kaikki pelaajat saavat ottelutapahtumissa osallistua täysipainoisesti pelaamiseen.
Osa ehdotuksista on puolestaan laajempia toimintatapoihin ja jalkapallokulttuurin kehittämiseen liittyviä teesejä. Keskityn tässä enemmän niihin, sillä tämä osa-alue kiinnostaa varmasti enemmän suurta yleisöä kuin teknisluonteiset lähinnä valmentajille suunnatut ehdotukset.
Koko jalkapalloyhteisölle suunnatuissa teeseissä nousee vahvasti esille oman toiminnan arvostaminen ja kunnioittaminen. Tämä on asia, josta olen itsekin puhunut ja kirjoittanut paljon. Ehdotuksista nousevat esiin Helmareiden ja Huuhkajien pelien ja pelaajien säännöllisempi esille tuominen joukkueiden päivittäisessä arjessa sekä kunnioittava puhetapa, kun valmentaja puhuu harjoituksissa maajoukkueiden peleistä ja pelaajista.
Junnutreeneissä näkee edelleen enemmän messejä ja ronaldoja kuin paikallisten joukkueiden saati maajoukkueen pelipaitoja. Tämä johtuu siitä esimerkistä, jonka me itse olemme lapsille antaneet. Emme osaa edes huomioida paikallisen edustusjoukkueen kotiotteluita rakentaessamme juniorijoukkueiden kalentereita.
Myös medialla on oma vaikutuksensa tilanteeseen. Yleisradion valinta näyttää muutamia huippusarjojen pelejä kanavillaan on herättänyt kiitosta, mutta toisaalta voidaan kysyä, miksi valtiollinen mediatoimija ei tue kotimaista jalkapalloa samalla tavalla? Olisiko tämä isossa kuvassa tärkeämpää?
Teeseissä todetaan, että ulkomaisten joukkueiden kannattamisessa ei ole sinänsä mitään väärää, mutta ”potkupallo”-puheen on loputtava ja futistoimijoiden on tunnistettava roolinsa osana lajiyhteisöään.
Yhteisöllisyyden rakentaminen ja yhteistyön kehittäminen ovat tärkeitä askelia muutoksen tiellä. Se tuntuu usein unohtuvan juniorijalkapallossa. Omalla hiekkalaatikolla leikkiminen ja kavereiden kampittaminen on liian usein tärkeämpää kuin aidon yhteistyön rakentaminen pelaajakehitys keskiössä.
Kuten viimeisessä teesissä todetaan, suomifutiksen kehitys ja muutos edellyttää, että ymmärrämme yhteistyön arvon. Tuetaan ja kannustetaan enemmän toisia futisihmisiä.
Vakiokupongilla ruksitaan tällä kertaa Englannin aladivareiden kohteita Valioliigan ja Championshipin ollessa maaottelutauolla. Joukkueiden voimasuhteiden erot eivät ole näissä sarjoissa kovinkaan suuria, joten pomminvarmojen kohteiden löytäminen on hankalaa. Ykkösliigan kohteista rustaan varmoiksi kohteen 2 Bradfordin sekä vitoskohteen Oxfordin.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 11.11. kello 16.58. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2, 1, 1, 1, 1, X(2), X(2), 1(X), 1, X, 1(X), X(1), X(2).