Viimeinen sana
Sain TE-keskuksesta lokakuun alussa kirjeen. Minut kutsuttiin tunnin mittaiseen työnhakuinfoon Helsingin Pasilan virastokeskukseen.
Asiointi TE-palvelujen Oma asiointi –sivuillani vahvistaa tapaamisen sekä työnhaun jatkumisen infopäivään saakka. Jatkosta tarkoitus sopia tuon käynnin yhteydessä. Verkosta löytyy myös työvoimapoliittinen lausunto, jonka mukaan ”hakija aloittaa uuden työn 1.1.12015 alkaen”. Työnhaku on ollut kuitenkin voimassa vuoden 2013 heinäkuusta lähtien.
Aloitin työt Kansan Uutisten päätoimittajana vuoden 2015 alussa. Jostain kummallisesta syystä olen ollut kuitenkin työtön työnhakija lähes kolmen vuoden ajan, jonka olen ollut nykyisessä työässäni. Tätä ennen olin parin vuoden aikana yhdeksän kuukauden ajan työttömänä, tein pätkätyötä freelancerina sekä kirjoitin apurahalla kirjan.
Myös naapurini sai samaan aikaan kutsun infoon. Hänkin on ollut lähes kolme vuotta nykyisessä työssään.
Miten tämä on mahdollista? TE-keskuksen ystävällinen neuvoja kertoo, että kukaan ei ole siirtänyt tietojani työllisten listaan. Olen ollut työtön työnhakija lähes kolme vuotta, koska ”työnhaku on jäänyt roikkumaan”, kuten virkailija toteaa ja lupaa siirtää minut itse työllistyneisiin.
Työnhakuni päättyi TE-palveluihin soittopäivänä. Taannehtivasti ei voi ilmoittautua työssä olleeksi, joten rasitan TE-keskuksen tilastotietoja työttömänä.
Toinen naapurini, joka on työtön, kävi työnhakuinfossa lokakuun alussa. Sali oli kertoman mukaan täynnä työttömiä. Hänen mielestään info oli yhtä tyhjän kanssa. Tilaisuudessa jaettiin lappu, jossa kehotettiin laatimaan verkossa ehdotus työllisyyssuunnitelmaksi kahden päivän kuluessa.
Samassa lapussa ilmoitettiin asiakkuuden ja työnhaun olevan voimassa ensi vuoden tammikuulle. Viikolla kolme ensi vuonna otetaan yhteyttä maanantain ja torstain välisenä aikana virka-aikaan. Jos häntä ei tavoiteta, työnhaku katkeaa ja oikeus työttömyysturvaan saattaa mennä sen siliän tien.
Nämä pari esimerkkiä eivät varmasti ole ainoita. Meitä työssä olevia työttömiä lienee jonkin verran, ja osa meistä on jo varmasti putsattu tilastoista. Koko tämän ”työttömyysaikani” olen saanut olla rauhassa työtön työnhakija. TE-viranomaiset eivät ole hätyytelleet minua aikaisemmin tämän kolmen vuoden aikana.
Työministeri Jari Lindström (sin.) ja muut viranomaiset ovat hehkuttanut haastattelujen ja yhteydenpidon merkitystä työttömille. Jos haastatteluista ei ole muuta hyötyä – kuten vahvasti epäilyttää – tilastot kuitenkin kaunistuvat, kun työllistyneet työttömät poistetaan.
Viimeksi tällä viikolla Ylen aamu-tv:ssä työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Tiina Korhonen ja Espoon TE-keskuksen johtaja Jarmo Ukkonen kiittelivät kilvan kasvokkain tapahtuvien haastattelujen ja yhteydenpidon merkitystä. Ukkonen todisti myös työnhakusuunnitelmien määrän lisääntyneen valtavasti. Aikaisemmin niitä tehtiin 3 500 työttömälle kuukaudessa, nykyisin 30 000 ihmiselle.
Tuntemani työttömät ovat saaneet puhelinsoiton, jossa on pikaisesti puhuttu työnhausta. Yhdelle ilmoitettiin, että jos et itse löydä työtä, ei sitä meidänkään kautta löydy.
Hienoa, että työttömistä pidetään huolta. Siitä tulee kuitenkin kontrollia, ellei työtä ole tarjolla. Tai jos tilastotieteen ylioppilasta kehotetaan hakemaan kasvatustieteiden tohtorin paikkaa.