Oikeistopopulismi koettelee yhteiskuntajärjestystä monissa maissa. Yhdysvalloissa Donald Trumpin presidenttiehdokkuudesta alkanut ja hänen presidenttiytensä myötä kukoistukseen puhjennut poliittinen farssi ei ota laantuakseen. Oikea poliittinen satiiri vaikuttaa tähän todellisuuteen verrattuna mielikuvituksettomalta.
Ison-Britannian EU-eroa ajaneet tahot paljastuivat heti kansanäänestyksen jälkeen huijareiksi. Pääministeri Mayn yritys saada vahva mandaatti uusissa vaaleissa sai nolon lopun, ja May hallitsee nyt huomattavasti poliittisesti heikentyneenä. Lehdistö vilisee uutisia brittien kaoottisista valmisteluista brexit-neuvotteluihin.
Suomessa puolestaan nähtiin alkukesästä omalaatuinen ja nopeatahtinen poliittinen näytelmä, jossa yksi puolue poistui hallituksesta ilman että yksikään ministeri vaihtui. Operaatiota ilmeisesti pidetään laillisena, mutta ei se kovin tyylikäs ollut.
Tärkeä piirre moderneissa yhteiskunnissa on oikeuksien ja vastuiden korostaminen.
Poliittisia farsseja oli toki ennen oikeistopopulismin esiinmarssia maassa jos toisessakin. Viime vuosien aikana oikeistopopulismin yksi keskeinen pyrkimys, laillisuuteen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen vesittäminen ja mielivaltaisen politiikan harjoittaminen, on monella tapaa konkretisoitunut perinteisten oikeistopuolueiden avustuksella.
“Norminpurku” on Sipilän hallituksen ohjelmassa tärkeässä roolissa, mutta kyse ei ole suomalaisesta keksinnöstä. Oikeistopopulistit ja heidän kanssamatkustajansa – niin sanotut maltilliset oikeistolaiset – nälvivät säädöksiä ja leimaavat niiden keskeistä sijaa yhteiskuntajärjestyksessä korostavia fundamentalisteiksi.
Aloite on pitkään ollut oikeistopopulisteilla. Huolellinen ja faktoja kunnioittava yhteiskunnallinen keskustelu on vaikeampaa kuin populististen mutta laajalti perättömien väitteiden levittely.
Nähdäkseni vakavasti otettavalle keskustelulle ja politiikalle on tilaus. Perustuslakivaliokunnan sote-lausunto oli tässä suhteessa tärkeä ja ilahduttava virstanpylväs.
Tärkeä piirre moderneissa yhteiskunnissa on oikeuksien ja vastuiden korostaminen niin yksilön, eturyhmän kuin koko yhteiskunnan tasolla. Tämä on vasemmiston hyvä pitää mielessä myös käsillä olevan nousukauden ja oikeistopopulismin valtakauden aikana.