Viimeinen sana
Helposti unohtuu, ettei Donald Trump ole ensimmäinen narri suuren länsimaan johdossa. Silvio Berlusconi raivasi tietä jo yli 20 vuotta sitten.
Berlusconi nousi pääministeriksi ensimmäisen kerran poliittisessa tyhjiössä 1994, kun Italiaa lähes koko sodanjälkeisen ajan hallinnut kristillisdemokraattinen puolue oli hajonnut korruptioskandaaleihin.
Yhdysvalloissa kaksi suurta puoluetta ovat säilyneet, mutta Trump nousi republikaanien ehdokkaaksi vastoin puolueen eliitin tahtoa.
Berlusconi myi turhautuneille äänestäjille unelman henkilökohtaisesta menestyksestä ja kukoistavasta Italiasta. Hän nimesi puolueensa Forza Italiaksi (Hakkaa päälle Italia).
Berlusconi loi omaisuutensa pohjan rakennusbisneksessä, Trump kiinteistöbisneksessä. Kumpikin esiintyy politiikan ulkopuolisena. Kannattajien mukaan he ovat niin rikkaita, ettei heitä tarvitse lahjoa.
Berlusconi hankki sähköisessä mediassa lähes monopoliaseman, omien kanavien lisäksi valtaamalla RAI-yleisradioyhtiön johdon. Hän lupasi poistaa eturistiriidan omien bisnestensä ja valtion asioiden väliltä, mutta ei koskaan tehnyt sitä.
Trump ei itse ole mediakeisari, mutta hän sai Fox-kanavan äänenkannattajakseen. Lisäksi hänen tukenaan on oikeistolainen valemedia – Trumpin samalla kutsuessa vakiintunutta mediaa vale-mediaksi.
Myös Berlusconi osasi kääntää asiat päälaelleen. Hän väitti Italian mediaa ja oikeuslaitosta vasemmistolaisiksi ja uskotteli olevansa niiden ajojahdin kohteena.
Trumpin tavoin Berlusconi uhriutui. Hän vertasi kohteluaan kärsivään Jeesukseen. Hän ei koskaan myöntänyt virheitään, vaan löysi aina syylliset muualta.
Berlusconi esiintyi länsimaisen sivilisaation puolustajana erityisesti islamia vastaan.
Berlusconia on vahvasti epäilty mafiayhteyksistä. Häntä vastaan nostettiin parikymmentä oikeusjuttua, mutta kovimmaksi rangaistukseksi jäi neljä tuntia viikossa yhdyskuntapalvelua vanhainkodissa.
Berlusconin retoriset aseet olivat yksinkertainen kieli, lyhyet lauseet, liioittelu ja toisto.
Berlusconi mustamaalasi häikäilemättä vastustajiaan henkilökohtaisuuksiin mennen. Hänen mukaansa ”vain kusipää äänestää vasemmistoa” (kusipää on siisti käännös Berlusconin käyttämästä coglione-sanasta).
Berlusconi toteutti seksismiä sekä puheissa että teoissa. Hän puhui rasistisesti esimerkiksi Barack Obaman ihonväristä.
Kannattajien mukaan Berlusconi vain oli hauska ja sanoi asiat suoraan.
Berlusconi ei tehnyt hevosista konsuleja, mutta kylläkin nimitti epäpäteviä suosikkejaan hallintoon.
Berlusconin kuplan luultiin moneen kertaan puhkeavan, kun hän ei täyttänyt lupauksiaan. Silti hän jouduttuaan syrjään 1995 palasi pääministeriksi vielä kaksi kertaa, 2001–2006 ja 2008–2011.
Trump luultavasti ylittää jopa Berlusconin narsismin ja moukkamaisuuden yhdistelmässään.
Trump saattaa toteuttaa sanonnan, jonka mukaan historia toistaa itseään, ensin tragediana ja sitten farssina – tosin päinvastaisessa järjestyksessä. Berlusconi pystyi sotkemaan lähinnä Italian asiat, mutta Trumpilla on isompi estradi käytössään.