Suomi on kesäteattereiden luvattu maa. Teatterin tiedotuskeskuksen mukaan viime kesänä sai ensi-iltansa 405 näytelmää, katsojia kesänäytökset keräsivät yli miljoona.
Kesäteatterista päästään nauttimaan, koska tuhannet harrastajat alkavat työstää esityksiä jo talvella. Teatteriharrastukseen kuuluu paljon muutakin kuin yleisölle esiintyminen. Näyttelijöiden lisäksi kesäteattereissa tarvitaan rakentajia, puvustajia ja tuottajia.
Järvenpään teatterin Paula Peltola, Lassi Videnius ja Jaakko Kuusela ovat kesäteatterin moniottelijoita, jotka tietävät mikä harrastuksessa vetää puoleensa vuodesta toiseen.
Onhan tämä ihan kummallinen kulttuuri-muoto, aivan käsittämätön.
Esiintymisen paloa
Kylmät, sateiset kesät tai sitten hiostavan kuumat sekä monen kuukauden täydellinen omistautuminen teatterille, mikä ajaa tekemään kesäteatteria aina uudelleen ja uudelleen?
– Yksi edesmenneistä teatterilaisista sanoi kerran, että tänne ajaa sammumaton palo lavalla esiintymiseen. Sitähän se on, eihän tätä hullukaan tekisi, jos ei olisi suurta paloa tekemiseen, Kuusela sanoo.
Peltolan mukaan vuoden kuluessa aika ehtii aina kullata muistot.
– Allekirjoitan saman. Niskavuoren Hetan loputtua ajattelin, että kyllä tämä nyt riitti kokemukseksi. Mutta täällähän minä olen edelleen kuin paska Junttilan tuvan seinässä, Kuusela nauraa.
Kuusela on harrastanut teatteria Järvenpäässä jo 25 vuotta, joten ei palo helpolla sammu.
Peltola on ollut mukana kesäteatterissa viitenä kesänä, hän on toiminut muun muassa tuottajana ja näyttelijänä. Tämän vuoden Niskavuoren nuori emäntä -näytelmässä hänellä on pääosa. Videniukselle teatterikesä on seitsemäs.
Esiintymishalun lisäksi teatteriin vetää myös sen miljöö.
– Voiko tätä tätä idyllisempää ja parempaa ulkoilmapaikkaa olla, Videnius kysyy ja osoittaa Tuusulan järven rantaa vanhoine rakennuksineen.
– Vaikka täällä ollaan vain muutaman kilometrin päässä Järvenpään keskustasta ja omasta kämpästä, niin silti olen niin irti koko muusta maailmasta tänne päästyäni. Täällä ollaan sellaisessa omassa teatterikuplassa.
Kokonaisvaltaista tekemistä
Kolmikon mukaan elämään ei mahdu juuri mitään muuta teatteriharrastuksen lisäksi. Kesäkuun alussa he kertoivat, että harjoituksia on kuutena päivänä viikossa. Samalla porukalla rakennetaan myös näyttämöä ja lavasteita. Kaikille riittää tekemistä.
– Olen viimeiset kolme viikkoa tullut tänne joka ikinen päivä rakentamaan viimeistään kello kahdelta ja kymmeneltä sitten olen kotona, Videnius sanoo kymmenen päivää ennen ensi-iltaa.
– Siltä revitään ruuviväännin käsistä kuudelta ja sitten ruvetaan harjoittelemaan näytelmää, Kuusela jatkaa.
Ainakin Järvenpäässä kesäteatteria harrastavat sanovat ei kesän juhlille.
– Tämän harrastuksen myötä on jäänyt väliin lukemattomia sukulaisten ja ystävien juhlia. Oma elämä rakentuu tämän kesäteatterin ympärille, toteaa Peltola.
– Vaikka kuinka puhutaan siitä, miten aikaa vievä harrastus tämä on, niin ei sitä kuitenkin oikein ymmärrä, jos ei ole ollut mukana. Vasta kun on tehnyt ensimmäisen näytelmänsä, pystyy realistisesti arvioimaan, haluaako tätä tehdä vielä joskus uudestaan vai ei, hän lisää.
Teatterin sydän
Videnius toteaa, ettei ole mitään niin kokonaisvaltaista harrastusta kuin teatteri.
– Ne tavat, joilla täällä pääsee itseään toteuttamaan ovat moninaisia. Alkujaan tulin tänne esiintymisen takia, mutta nykyisin käytän kaiken pystymäni ajan rakentamiseen, se on jotenkin valikoitunut minulle. Kun sanon jollekin, että tulkaa katsomaan meidän teatteria, niin en tarkoita pelkästään näytöstä vaan koko paikkaa. Tulkaa katsomaan teatteria, lavasteita, katosta, miljöötä ja varsinkin lavaa.
Kesäteatterin sydäntä kysyttäessä esiin nouseekin ensin lava ja yleisökatos, vähän mietittyään kaikki kuitenkin päätyvät siihen, että se varsinainen sydän on yleisö.
– Kyllä autuus on sitä, että tupa on täysi, Kuusela sanoo.
– Tiettyyn pisteeseen saakka voidaan olla omassa kuplassa, mutta kun ensi-ilta koittaa ja alkaa esityskausi, niin se kokemus aukeaa ulospäin, Peltola kuvailee.
Extremeharrastus
Kesäteatteri on lajina haastava, mutta koukuttava. Sekä Peltola että Kuusela pitävät kesä-teatteria extremelajina sisällä tehtävään teatteriin verrattuna.
– Kun päästään esityskaudelle, niin ollaan täysin sään armoilla. Kelien ollessa huonoja pistävät ihmiset parastaan, Kuusela sanoo.
– Tässä on sellainen tietty arvaamattomuus ja vaaran tunne, joka kiehtoo. Sisällä tehdessä on aina tietyllä tavalla turvassa ja tietää miten tietyt asiat toimii. Ulkolavalla saa olla jatkuvasti varpaillaan ja haastaa itsensä eri tavalla, pohtii Peltola.
Sama tunne heijastuu myös Teatterin tiedotuskeskuksen kyselyn vastauksista. Vastaajien mielestä lähestyvä ukkonen tai sateen liukastama alusta tuovat lisäjännitystä esitykseen.
– Viimeiseen kahdeksaan kesään ei ole ollut sellaista keliä, etteikö olisi pystytty esitystä läpi vetämään, Videnius kertoo.
Kuuselalle tulee mieleen yksi erikoisempi tapaus muutaman vuoden takaa.
– Kerran oli niin hirveä rankkasade, että jouduttiin mahdollisien sähköongelmien takia keskeyttämään näytös. Kysyttiin yleisöltä, että sopiiko, jos odottelette sateen lakkaamista vaikka kahvilassa. Melkein tunti odoteltiin ja jatkettiin sitten esitystä. Yleisöstä ei tainnut kukaan lähteä pois.
Rakastettu kesäteatteri
Sekä harrastaja- että katsojamääristä päätellen suomalaiset rakastavat kesäteatteria.
Peltola epäilee, että osa suosiosta voi syntyä siitä, että laitosteatterit ovat kesäisin kiinni. Samaan aikaan ihmisillä kuitenkin on enemmän aikaa kulttuurille ja kesä rentouttaa muutenkin ihmisten mielet.
– Kyllähän suomalaiset muutenkin kuluttavat ja rakastavat paljon teatteria, hän huomauttaa.
Esityksiä myös seurataan säästä riippumatta. Osa yleisöstä lähtee helpommin liikkeelle kauniina kesäpäivänä, mutta monelle kesäteatterinäytelmien katsominen kuuluu kesään keleistä riippumatta.
– Kokeneilla suomalaisilla kesäteatterikävijöillä on aina peräkontissa viltti ja toppatakki, kun mennään katsomaan esityksiä, Lassi Videnius tietää.
Kesäteatteria itse harrastavat käyvät myös katsomassa vähintään lähikuntien näytelmät.
– Tässä harrastuksessa on se ihanuus, että kun on kerran itse tehnyt, niin kiinnostus katsoa toisten tekemistä on ihan erilainen. Esityksiä arvostaa ja ymmärtää ihan eri tavalla. En enää hirveän herkästi rupea kritisoimaan toisten esityksiä. Toki on hyvin erilaisia harrastajia ja ryhmiä, mutta silti tietää, paljoko on tehty työtä ja nähty vaivaa sen esityksen eteen, sanoo Paula Peltola.
Kesäteatteri on hyvin suomalainen harrastus.
– Onhan tämä ihan kummallinen kulttuurimuoto, aivan käsittämätön. Minulla on unkarilaisia kavereita, jotka kyselevät, että paljonko meille maksetaan kuukaudessa tästä esiintymisestä. Sitten kun sanoo, että ei mitään, me teemme sitä sydämemme riemusta, niin kyllä he omituisina pitävät, Jaakko Kuusela vielä heittää.
Järvenpään kesäteatterin Niskavuoren nuori emäntä -näytelmää esitetään 20. heinäkuuta saakka Vanhankylän Kartanon pihapiirissä. 300-paikkainen katsomo on katettu.
Arvio näytelmästä on täällä. Arvio samasta näytelmästä Pyynikin kesäteatterissa julkaistaan KU:ssa kello 14.