Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllönen arvioi viime päivinä leimahtanutta keskustelua Suomen itsenäisyyden juhlarahasta.
– Ajatus oli kaunis ja perinteinen. Ikävä kyllä sen toteutus hoidettiin tavalla, joka vei meidät hetkeksi takaisin 100-vuotiaan Suomineidon lapsuusvuosiin ja aikaan, jolloin kansamme jakautui ja sisällissodan kauhut heittivät maamme historiaan ja monen suvun elämään pitkän ja kipeän varjon.
Kyllösen mukaan asiasta leimahtanut keskustelu muistutti ikävällä tavalla siitä, että kun olemme sata vuotta myöhemmin keskellä maailmanhistoriallisesti ratkaisevia aikoja ja meidän olisi välttämätöntä löytää yhteisymmärrys yhtenäisenä kansana, niin jakolinjoja piirretäänkin puheissa uudelleen
Jatkuvassa muutoksessa ihmiset tarvitsevat myös toivoa.
– Historia on kuitenkin sitä, mikä on tapahtunut, ja kun kyseessä on kansan jakanut sisällissota, tapahtunutta soisi tulkittavan ihmisyydellä ja syvällisellä ymmärryksellä.
Kyllönen muistutti, että rakentamisen sijaan halutaan purkaa ja vieraan pelko kuuluu alati äänekkäämmin ja aggressiivisempana ympäri maailmaa.
– Me elämme kuitenkin aikakautta, jolloin uutta keksitään koko ajan ja mahdollisuuksien määrä ylittäisi esteet kirkkaasti, jos pelosta vain uskallettaisiin päästää irti.
– On helppo vihata sotaa ja aseellisia konflikteja pakenevia ihmisiä, kun itsellä on paha olla, eikä raha riitä elämiseen, sanoo Nokialla, Tampereella ja Sastamalassa puhunut Kyllönen.
Sodan jälkeen rakentaminen vaikeaa
Kyllönen muistutti sotien ja aseellisten konfliktien yhteiskunnallisten ja ympäristöseurausten vaikuttavan pitkään ja laajalle.
– Yhteiskuntien jälleenrakentaminen on vaikeaa, kun luonnonvarat on yleensä ryöstetty, viljelymaat myrkkyjä ja pommijäämiä täynnä ja valtioiden hallintojärjestelmä on tuhoutunut. Suurvaltojen ja eri sotilasliittoumien johtajat tulevat kansalaisille kalliiksi, kun he valitsevat täysin omista lähtökohdistaan puolensa konflikteissa ja käyttävät oman ideologiansa ajamiseen valtavat summat varoja.
Kyllösen mukaan pelko ajaa kansalaisia kaipaamaan sotilasliittoja ja vaatimaan aina vain enemmän rahaa sotilaalliseen varusteluun.
– Samaan aikaan meitä uhkaavat koko ajan kiihtyvä ilmastonmuutos ja laajentuvat ympäristöongelmat. Ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat ovat suurimmalta osin omaa tekoamme, eivätkä ne kunnioita itsenäisten valtioiden rajoja tai niiden suvereniteettia. Ympäristö on sotien ja aseellisten konfliktien hiljainen uhri, jolle kukaan ei uhraa ajatustakaan, kun ratkotaan valtataisteluita ja määritellään sitä, kenelle alueet ja resurssit kuuluvat.
Uutiset herättävät kapinahenkeä
Kyllönen toisti lukemansa viisauden siitä, että ”Rauha ei ole vain sitä, että ei ole sotaa. Rauhaa on vaalittava ja sen eteen on ponnisteltava”.
– Euroopan unionissa kiitellään tänä päivänä kovaa politiikkaa rauhan takaajana ja kovia puheita lisäämässä turvallisuudentunnetta. Ei yksin Euroopan unionissa vaan myös muualla Euroopassa ja maailmalla lisätään varoja rajojen vartiointiin, sotilaallisten strategioiden ja taktiikoiden tutkimukseen ja asevarusteluun. Miksi yksilön pelko silti kasvaa?
– Olen huomannut, että uutiset varsinkin maailmalta ovat herättäneet ihmisissä kapinahengen. On selvää, että jatkuvassa muutoksessa ihmiset tarvitsevat myös toivoa, ja sitä on nimenomaan niissä yhteiskunnissa, joissa halutaan säilyttää maailman rauha ja inhimillisyys.
Kyllösen mukana rauhantyössä perusasioista kuten ruoan, veden, lämmön ja energian tarpeesta tai merkityksestä ei koskaan puhuta riittävästi.
–Meillä Suomessa ne ovat itsestäänselvyyksiä, eikä niille oikein osata antaa arvoa. Emme enää muista sitä, mitä ihmisen turvallisuuden tunteelle tarkoittaa se, että perusasiat on tuhottu sodassa.
Keinoäly ja robotit tulevat
Kyllönen puhui myös työstä, mutta hyvin perinteistä poiketen. Hän kysyi, että miten tehdä lainsäädäntöä aloille, jotka ovat vasta kehittymässä, mutta muuttavat jo arkea.
– Työn luonne muuttuu edelleen muun muassa teknologisen kehityksen myötä. Kehitys on niin nopeaa, että se aiheuttaa myös epäluuloa ja pelkoa, koska keksinnöistä uskomattomimmat ylittävät useimpien käsityskyvyn, vaikka samanaikaisesti me käytämme jo esimerkiksi robotteja työssämme tai vapaa-ajalla ostaessamme virvoitusjuomia automaatista tai noutaessamme postipaketin itsepalvelulaitteelta, hän muistuttaa.
– Tärkein päätös, joka niin työnantaja- sekä työntekijäjärjestöjen täytyy tehdä yhdessä ja poliittisten päättäjien kanssa kansallisesti ja kansainvälisesti on, että esimerkiksi paljon pelkoa herättävät keinoäly ja robotit kehitetään tekemään niitä tehtäviä ja töitä, joihin me ihmiset emme elinikäodotuksen ja eläkeiän noustessa enää kykene.