Kevätaurinko paistaa valaisten tuntureiden vielä valkeina hehkuvia kylkiä. Bakteharjissa, Kautokeinon urheiluhallissa on kuitenkin täysin pimeää. Kun kirkkaat kohdevalot läpäisevät pimeyden, seisoo lavalla kaksi miestä.
Salissa alkaa soida pianomelodia, ja toinen miehistä alkaa laulaa. Kieli on tuntematon, mutta kaunis. Se on udmurttia, jolla on Venäjän Udmurtiassa yli 300 000 puhujaa. Lavan takana kankaalla liikkuvat pilvet vievät yleisön Saamenmaalta muutamaksi minuutiksi Udmurtian tasangoille Pavel Aleksandrovin laulun mukana.
Aleksandrov esiintyi vähemmistökielien laulukilpailu Liet Internationalissa, jossa tänä vuonna kahdeksan eri vähemmistöryhmän muusikot kilvoittelivat pääsiäisenä Saamenmaan sydämessä.
Tämä kilpailu tuntuu enemmänkin kulttuurien kohtaamiselta kuin kilpailulta.
Alun perin Friisiassa perustettu Liet International tarjoaa vähemmistökielillä esiintyville artisteille mahdollisuuden esiintyä suurella lavalla. Kilpailua kutsutaankin leikitellen vähemmistökielien Euroviisuiksi. Tärkeimpänä eroavaisuutena kisoilla on kuitenkin se, että englanniksi esiintyminen on kielletty.
Kilpailun koordinaattori Tjallien Kalsbeekin mukaan useille artisteille omalla kielellä laulaminen on helpompi ja luonnollisempi kieli tunteiden ilmaisuun.
– Samalla se kuitenkin rajoittaa musiikin tavoittavuuden alueelle, jossa kieltä puhutaan. Kun muusikko haluaa saada laajemman yleisön, hänen usein täytyy vaihtaa valtavirtakieleen tai jopa englanniksi, Kalsbeek toteaa.
Tietoisuuden lisääminen vähemmistökieliä kohtaan onkin yksi kilpailun peruspilareista.
Jaettu kokemus antaa voimia jatkaa
Kielessä, jota ei ole koskaan ennen kuullut, on jotakin jännittävää ja eksoottista. Se on ovi uuteen maailmaan, josta ei ole ennen tiennyt. Vaikka kieltä ei ymmärrä, antaa musiikin universaali kieli siivet matkalle.
Liet International kokoaa yhteen artisteja eri puolilta maailmaa. Osallistumisessa tärkeintä ei ole kilpailu vaan kokemusten jakaminen.
– Osallistujilla on hyvin samankaltainen tausta ja paljon yhteistä. Kisa on ollut hieno kokemus jakaa asioita, gaelin kielellä esiintyvä Mary Ann Kennedy Skotlannista kertoo.
Samoin ajattelee kilpailun voittaja Ella Marie Hætta Isaksen.
– Tämä kilpailu tuntuu enemmänkin kulttuurien kohtaamiselta kuin kilpailulta, saamelainen artisti toteaa.
Kielten ja kulttuurien lisäksi Liet Internationalissa kohtaavat erilaiset musiikkityylit. Ruben Semmohin ja Romeo Sumterin afro-karibialaiset rytmit veivät Surinamiin.
Kaksikon kilpailukappaleena on sranantongon kielellä esitetty laulu Saka na pin, jonka juuret ovat orjien laulamassa musiikissa. Osallistuminen Saamenmaalla järjestettyyn kilpailuun oli jo itsessään suuri kokemus Semmohille ja Sumterille.
– On tärkeää, että ihmiset kuulevat meidän olemassaolostamme. Olemme voittajia jo tullessamme tänne, Semmoh hymyilee.
Saamenmaan riimittelijät
Pohjois- ja inarinsaamen kielillä musiikkia tekevät Ailu Valle ja Amoc nähdään usein ainoastaan saamelaisuuden edustajina. Musiikki voi olla väylä saamelaisasioiden eteenpäin viemiseen, mutta artistit eivät haluaisi olla pelkkiä vähemmistökansan äänitorvia.
Amoc ja Ailu Valle odottavat Kautokeinon pääsiäisfestivaalien ensimmäistä esiintymistä. Yhteisenä kielenä miehet puhuvat suomea, eikä oman äidinkielen käyttäminen musiikissa ollut pohjoissaamen ja inarinsaamen kielillä räppääville artisteille alun pitäenkään itsestäänselvyys.
Uran alussa Ailu Vallella oli asiasta oikeastaan täysin päinvastainen käsitys.
– Ajattelin silloin, ettei saameksi ole mitään järkeä räpätä.
Yliopistossa tapahtuneen kulttuurisen heräämisen myötä hän kuitenkin huomasi, kuinka paljon sanottavaa kaikesta on juuri saameksi.
– Löysin yhteyden siihen, että Amerikassakin räppiä tehdään vähemmistön äänellä. Sitä kautta ajattelin, että tietenkin sitä voi tehdä myös saameksi.
Amocille eli Mikkal Morottajalle saamen kieli ui musiikkikuvioihin vahingossa. Inarinsaamelainen artisti kertoo, ettei saamelaisuus ole hänen tuotannossaan pääasia.
– Nyttemmin minulla on yksi biisi, jonka metaforat ja vertauskuvat liittyvät saamelaismytologiaan.
Vaikka Amocin lyriikoissa ei mennä suoraan saamelaisasioihin, Vallen mielestä Amocin tuotannossa on kuitenkin vahvasti läsnä tarinankerronta, joka on olennainen osa saamelaista kulttuuria.
”Siistiltä kuulostaa, mutta en ymmärrä”
Ailu Vallelle musiikin tekeminen pohjoissaamen kielellä on tärkeää. Ensisijaisesti hän haluaa motivoida nuoria opiskelemaan saamea. Valle on kielenopettajana huomannut, miten etenkin nuorten poikien kiinnostus saamen oppimiseen on vähäistä.
– Kokeilin, olisiko tämä räppi sellainen motivoiva tekijä kielen opiskeluun, ja onhan se toiminut tosi hyvin.
Saamenkielisen yleisön ollessa verrattain pieni on vähemmistökielen käyttäminen väylä tuoda vähemmistökulttuuria näkyväksi valtaväestölle. Molemmilla artisteilla on myös paljon suomalaisia kuuntelijoita.
– Usein palaute on sellaista, että siistin kuuloista, en ymmärrä mitään. Mutta on toki niitäkin, jotka ovat kiinnostuneet inarinsaamesta musiikin kautta, Morottaja sanoo.
– Onhan se kivaa, jos joku kiinnostuu musiikista ainoastaan saamelaisuuden vuoksi. Toivoisin kuitenkin, että tutustuminen menisi syvemmälle ja otettaisiin oikeasti selvää, mitä niissä biiseissä sanotaan, Valle huomauttaa.
Toisaalta suomeksi tehdyt biisit tavoittaisivat huomattavasti suuremman yleisön.
– Olen miettinyt paljon, että saamelaisaiheisia biisejä kannattaisi tehdä myös suomeksi. Sillä ne ihmiset, joille viestejä pitäisi saada eteenpäin, ovat suomenkielisiä, Valle pohtii.
Toisaalta erilainen kieli voi olla keino tulla huomatuksi.
– Inarinsaameksi on paljon helpompi tulla suomenkielisissä räp-piireissä näkyviin, vaikka ei se ole mikään ensisijainen tavoite minulle, Morottaja toteaa.
Äänitorvena olo rasittaa
Valtaväestön mielikuva saamelaisista on edelleen usein varsin stereotyyppinen. Vaikka tietoisuus saamelaisista onkin lisääntynyt, on keskustelu etenkin sosiaalisessa mediassa toisinaan varsin rumaa.
– Hyvin monella ihmisellä on saamelaisista mielipide, jonka peruste on usein tuulesta temmattu. Se harmittaa, Ailu Valle kertoo.
Vaikka saamelaisartistit voisivat olla hatarien mielipiteiden oikaisijoita, pelkkänä saamelaisuuden äänitorvena olo rasittaa muusikkoja välillä.
– Olen kyllästynyt kommentoimaan aiheita saamelaisten oikeuksiin liittyen, koska niistä tulee aina vain negatiivisia reaktioita, Valle perustelee.
Molemmat artistit törmäävät toistuvasti ennakkokäsityksiin saamelaisista ja siihen, kuinka valtaväestö pitää itseään saamelaisten yläpuolella.
– Erityisesti se on sellaista, että tullaan hypistelemään gáktia (saamelaisten kansallispuku), että onpas hieno. Tai tullaan sanomaan keikan jälkeen, että mitä tuo nyt oli, mikset sie joikaa, Valle huokaisee.