Marzia Gholami
Marzia Gholami on 25-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Nyt hän on äskettäin eronnut puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaan hän on joutunut luopumaan myös tyttärestään.
Olen iloinen, sillä minulle on kerrottu, että monet ystäväni ja sukulaiseni ovat innostuneet koulutuksen tarjoamista mahdollisuuksista; he etsivät tietoa! Sukulaiseni, jotka elävät Bamiyanin maakunnassa, ovat lähettäneet poikiaan Kabuliin, jotta nämä voisivat osallistua talviaikaan järjestettäville kursseille.
Tällä hetkellä opettaminen on yksi surkeimmin palkatuista töistä.
Afganistanissa koulut ovat pitkän ja kylmän talvikauden suljettuja, sillä riittävän lämmityksen kustantaminen kouluihin on vaikeaa ja kallista, mutta niille, jotka pystyvät maksamaan, järjestetään etenkin pääkaupungissa Kabulissa, mutta myös muutamilla muilla paikkakunnilla, monenlaista opetusta.
Monet tavalliset ihmiset ovat oivaltaneet, että koulutus voi auttaa heidän lapsiaan saamaan paremman elämän. Olen kuullut, että kotikyläni ihmiset Bamiyanissa ovat lähettäneet poikiaan, ja jopa tyttäriään kouluun.
Ja kuten kerroin, muutamat ovat lähettäneet poikiaan jopa Kabuliin talvikursseille oppimaan esimerkiksi englantia. Tätä voi nimittää ”positiiviseksi kilpailuksi”, sillä kursseille osallistuvat nuoret saavat paljon etua siitä, että opiskelevat myös talvisin.
Kun ihmiset näkevät, että lukutaidottomuus ja kouluttamattomuus ovat häpeäksi heille, avautuu myönteisen muutoksen mahdollisuus. Ehkä tämä muutos ei ole tapahtunut kaikkialla Afganistanissa, mutta ainakin olen nähnyt sen tapahtuvan omien ihmisteni joukossa.
Myös lapset ovat innostuneet koulunkäynnistä. Kun tulevaisuuden rakentajat etsivät tietoa, voimme olla toiveikkaampia tämän maan suhteen. Ajattelen, että jos ihmiset jatkavat tällä tiellä, yhteiskuntamme muuttuu ja voin olla luottavaisempi myös oman pienen tyttäreni tulevaisuuden suhteen.
Tiedän, että joissakin maakunnissa suotuisan kehityksen tiellä on monia todella vaikeita esteitä; näitä ovat ennen kaikkea huono turvallisuustilanne, taloudelliset vaikeudet, kunnollisten koulutilojen puute ja hyvien opettajien puute. Mutta juuri tässä tilanteessa presidentin ja viranomaisten täytyy panostaa maamme tulevaisuuden rakentajiin! Paras ase, jolla voimme puolustaa maatamme, on tieto!
Viranomaiset kuitenkin laiminlyövät koulutuksen kehittämisen; jos he panostaisivat enemmän koulutukseen, voisimme taata Afganistanille paremman tulevaisuuden. Koulujen ja yliopistojen rakentaminen on paras tapa tukea tulevaisuutemme rakentajia.
Koulut ja yliopistot on myös varustettava kunnolla. Viranomaisten on taattava koululaisten ja opiskelijoiden turvallisuus. Heidän on etsittävä ja palkattava näille parhaat mahdolliset opettajat, joille on maksettava säällistä palkkaa.
Tällä hetkellä opettaminen on yksi surkeimmin palkatuista töistä, vaikka ei ole helppoa olla hyvä opettaja. Kun palkka on huono, opettamaan hakeutuu monia epäpäteviä ihmisiä, joilla ei ole itsellään koulutusta eikä tietoa opettamistaan aineista.
Tänään näin joitakin 14-15-vuotiaita poikia, jotka vetelehtivät kadulla, vaikka heidän olisi pitänyt olla koulussa. Muistin oman kouluaikani Iranissa ja sen, kun joskus luokkatovereideni kanssa en olisi halunnut mennä kouluun. Minua kylmää, kun ajattelen, että jos en olisi käynyt koulua, en pystyisi nyt kirjoittamaan sanomalehteen, olisin kenties lukutaidoton nainen. Kiitän Allahia, ettei näin ole!
Muistan, miten en rohjennut olla päivääkään pois koulusta, sillä jos olisin ollut, iranilaiset opettajani olisivat soittaneet vanhemmilleni, ja kysyneet, miksi en ole tullut kouluun. Mutta täällä Afganistanissa tällainen ei ole tapana. Päinvastoin: yksi syy, miksi koululaiset jättävät menemättä kouluun, on se, että opettajia voi joutua odottamaan tuntikausia luokassa.
Maamme suurin voimavara ovat lapset ja nuoret, jotka rakentavat tulevaisuuden Afganistanin. Onnettomuudeksemme jotkut heistä kaupustelevat kaduilla tavaraa tai tekevät jotain muuta huonosti palkattua työtä. Viranomaisten ja vanhempien pitäisi kädestä pitäen tukea tätä sukupolvea, jotta se saisi paremman elämän. Nuoriin poikiin ja tyttöihin panostaminen on parhaita keinoja rakentaa koko maalle parempi tulevaisuus.
Ainoa tapa pelastaa Afganistan sodalta ja korruptiolta ovat nuoret, jotka suurella intohimolla ja päättäväisyydellä etsivät tietoa ja saavat koulutusta.
Marzia Gholami
Marzia Gholami on 25-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Nyt hän on äskettäin eronnut puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaan hän on joutunut luopumaan myös tyttärestään.