Olisiko se hippikunta vai kukkarokunta? Näin hulvattomaksi äityi meno oululaisen VasemmistoPlus-osaston tulevaisuusverstaassa, kun pohdimme Oulun mahdollisia tulevaisuuksia 2030-luvulle osana kuntavaaliohjelmatyötä.
Osastomme jäsen, Oulun yliopistossa tulevaisuudentutkimusta opettava Erkki Urpilainen, johdatteli meitä tulevaisuuden pohdiskeluun swot-analyysillä, mistä muodostettiin neljä erilaista tulevaisuudenkuvaa. Ne pohjautuivat talouden ja yhteisöllisyyden ääripäihin. Hippikunnassa talous oli heikossa hapessa, mutta yhteisöllisyys voimissaan, kun taas kukkarokunnassa talous kukoisti, mutta yhteisö voi huonosti. Viimeksi työstimme skenaarioita, miten tulevaisuudenkuviin oli päädytty. Työskentely oli niin mielenkiintoista, että parin tunnin istunnot hurahtivat hetkessä.
Kukkarokunnassa tulevaisuuden luottamushenkilöt olivat luovuttaneet valtansa virkamiehille, joille talous oli arvo numero yksi. Meno oli sen mukaista, ihmisistä ei välitetty, vaikka kunnan strategiassa asiakaslähtöisyys oli tietysti koristeena. Hippikunnasta ja yhteisöllisyysratkaisuista kerron joskus toiste.
Voiko tämä demokratian unohtava virkamiehistä kokonaan koostuva valmistelutoimielin täyttää perustuslain vaatimukset?
Tulipa mieleen tämä kukkarokunta, kun tällä viikolla luin maakuntavalmistelun tiedotetta 1.7.2017 aloittavasta väliaikaishallinnosta. Kaikessa hiljaisuudessa Sipilän hallitus on luonut virkamiesvallan vuosisadan tärkeimmäksi mainitun sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluun. Nimittäin maakuntamallin valmistelusta päättää lähes vuoden, siis valmistelun kannalta juuri kriittisimmän ajan, virkamiehistä koostuva valmistelutoimielin. Siihen istuvat kiistelemään jakkaroistaan johtajat niistä organisaatioista, mistä uusi maakunta muodostuu.
Demokratian kukkaseksi on annettu maakunnille lupa perustaa vapaaehtoinen poliittinen seurantaryhmä, joka voi antaa näkemyksiä. Siis näkemyksiä! Voiko tämä demokratian unohtava virkamiehistä kokonaan koostuva valmistelutoimielin täyttää perustuslain vaatimukset? Siinähän asianosaiset virkamiehet käytännössä päättävät itselleen hallintomallin.
Laki maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta, missä tämä virkamiesvallan ”kukkarokunta” siunataan, ei todellakaan ole yhtä mediaseksikäs aihe kuin auto- tai moottoripyörävero puhumattakaan ministereiden välisestä kinastelusta. Mutta sillä voi olla ikävät seuraukset tulevaisuuden demokratialle.
Kirjoittaja on Pohjois-Pohjanmaan sote-valmistelun poliittisen ohjausryhmän varapuheenjohtaja.