Etiopia lähestyy käännekohtaa

Etiopialaiset älypuhelimen omistajat saivat mieluisan joululahjan, kun lokakuussa suljetut nettiyhteydet avattiin uudelleen. Protestien vuoksi julistettu puolen vuoden poikkeustila kuitenkin jatkuu, ja maan poliittinen tulevaisuus on hämärän peitossa.

Marraskuussa 2015 alkaneet levottomuudet maan runsasväkisimmillä alueilla ovat laantuneet lokakuun alussa julistetun poikkeustilan myötä. Sitä ennen nuorten miesten joukkiot sytyttelivät tulipaloja, tukkivat teitä ja kahakoivat turvallisuusjoukkojen kanssa.

Moni kuitenkin epäilee, että rauha on tilapäistä ja maan johto saa vielä vastaansa uusia kapinoita. Etiopian kansan vallankumouksellinen demokraattinen rintama (EPRDF) on hallinnut maata yksinään vuoden 1991 vallankumouksesta asti. Puolueen oppi periytyy kommunismista, mutta sallii vapauksia markkinoille.

Etiopian talous on kasvanut viime vuodet 8–10 prosentin vauhtia, ja maan kehitystä on verrattu Kiinan tapaan yhdistää yksipuoluevalta kapitalismiin. Kumpikaan ei ole piitannut ulkomaisesta arvostelusta, joka kohdistuu ihmisoikeustilanteeseen ja demokratian puutteeseen.

Parempi kuin sotilasvalta

– Historiaan verrattuna nykyinen systeemimme on kehityksen kannalta paras, mutta demokratiassa on paljon kehittämisen varaa, Addis Abebassa toimiva ihmisoikeusjuristi Abebe Hailu sanoo. Hän vertaa nykytilannetta sotilasdiktatuuriin, johon Etiopia siirtyi 1974, kun keisari Haile Selassie syrjäytettiin. Sotilasvalta päättyi 1991.

Syksyn 2015 protesti alkoi suurimman väestöryhmän, oromojen alueella vastalauseena maakaappauksille. Hallituksen vastaiseen liikehdintään lähti mukaan myös toiseksi suurin väestöryhmä, amarat. Oromot ja amarat muodostavat yhteensä 60 prosenttia Etiopian satamiljoonaisesta väestöstä.

Protestit ovat saaneet myös etnisiä sävyjä, sillä hallitseva eliitti kuuluu pääasiassa tigre-heimoon, joka käsittää vain kuutisen prosenttia väestöstä.

Vuoden 1991 vallankumouksen jälkeen säädetty perustuslaki teki Etiopiasta etnisten osavaltioiden liiton.

– Se sopii täydellisesti Etiopian kaltaiselle maalle, mutta laki ei toteudu, koska todellista valtaa käyttää yksi pieni väestöryhmä, eräs nimettömänä haastateltu etiopialainen sanoo.

Kapina lähti ruohonjuuritasolta

– Yleensä protestit syntyvät poliittisesti aktiivisissa keskuksissa, mutta tämä on ollut ruohonjuuritason kumous Oromiassa ja Amharassa, oppositiossa olevan Sinisen puolueen puheenjohtaja Yilikal Getenet sanoo.

EPRDF on tukahduttanut opposition, jonka johtajat ovat joutuneet vankilaan tai maanpakoon. Vuoden 2015 vaaleissa parlamenttiin ei valittu yhtään opposition edustajaa, ja lehdistönvapautta rajoitetaan kovin ottein.

Kansan tyytymättömyys hallinnon korruptioon on kuitenkin kasvanut, eikä paisuva työttömien nuorukaisten joukko ennusta hyvää pääministeri Hailemariam Desalegnin hallitukselle.

– Meillä on nimet, ja useimmiten myös kuvat, yli tuhannesta uhrista, jotka turvallisuusjoukot tappoivat mielenilmausten aikana, Yhdysvalloissa kotimaansa tilannetta seuraava etiopialainen toimittaja Mohammed Ademo kertoo. Julkisuudessa on puhuttu yli 500 kuolonuhrista.

Eri mieltä jatkosta

Levottomuudet ovat horjuttaneet Etiopian mainetta Afrikan sarven vakaimpana maana, ja Tampereella diplomi-insinööriksi opiskellut Hailemariam yrittää nyt paikata säröjä. Hän vaihtoi lokakuun lopussa 30 ministeristään peräti 21 ja joukkoon liittyi 15 uutta kasvoa.

Puoluekonkareiden vaihtaminen teknokraatteihin on toisten mielestä hyvä merkki, mutta arvostelijat näkevät sen yrityksenä sementoida vanha harvainvalta.

– Tämä hallitus on täysin eristyksissä Etiopian kansasta. Se on rikkonut kaikki lupauksensa ja menettänyt uskottavuutensa, oppositiossa olevan oromo-puolueen puheenjohtaja Merera Gudina sanoo. Hänet pidätettiin joulukuun alussa epäiltynä poikkeustilalain rikkomisesta.

Etiopialaiset ovat eri mieltä siitä, pitäisikö EPRDF korvata heti siirtymäkauden hallituksella, joka valmistelisi demokraattiset vaalit. Osa pelkää liian nopeiden muutosten vievän kaaokseen. He toivovat, että hallitseva puolue puhdistaisi rivinsä korruptiosta ja tehottomuudesta, vapauttaisi poliittiset vangit, ryhtyisi neuvottelemaan vakavasti opposition kanssa ja järjestäisi nuorille töitä.

Englanninkielinen versio