Eduskunta on viime viikkoina käsitellyt rahallisesti ehkä kaikkein merkittävintä lakia. Asia ei ole saanut juurikaan näkyvyyttä mediassa, vaikka kyseessä on yksi vuoden isoimmista asioista.
Tarkoitan tietysti hankintalakia. Hankintalaki määrittää julkisen sektorin ostojen ja hankintojen menettelytapoja ja periaatteita. Julkisten hankintojen vuosittainen arvo on noin 35 miljardia euroa ja ne muodostavat noin 20 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Iso osa verorahoista kanavoituu takaisin talouteen hankintojen kautta.
Hankintalailla on merkitystä Suomen talouden ja työllisyyden kannalta, sillä on merkitystä ympäristön, työehtojen ja verovastuullisuuden kannalta. Kaikki kuntapäättäjät tietävät, kuinka merkittävästä asiasta on kyse.
Hallituksen suuri projekti on julkisen palvelun ja tuotannon heikentäminen.
Uusi hankintalaki painottaa innovatiivisia hankintoja, laatutekijöiden huomioimista hankinnoissa ja pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuutta osallistua hankintoihin. Nämä kaikki ovat erinomaisia asioita, mutta monin paikoin laki jää kuitenkin vajavaiseksi ja sisältää muutamia vakavia ongelmia.
Hankintalain tulisi selkeästi velvoittaa suomalaisten työehtojen noudattamiseen. Harmaan talouden torjunnan, verojen asiallisen maksun sekä laatu- ja vastuullisuuskriteerien tulisi selkeämmin ohjata hankintoja. Pelkän hinnan ei pitäisi olla ainoa hankintakriteeri.
Kilpailuttaminen sopii huonosti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Erityisen huonosti se sopii vammaisten asumispalveluihin. Ihmisen kodin ei pidä olla kilpailutuksen kohteena. Nämä palvelut tulisikin lähtökohtaisesti järjestää muutoin kuin kilpailutuksella, esimerkiksi henkilökohtaisen budjetoinnin tai suorahankintojen kautta.
Vähälle huomiolle on valitettavasti myös jäänyt se, että hallitus hankaloittaa julkisomisteisten osakeyhtiöiden toimintaa. Esimerkiksi kunnalliset jäteyhtiöt, sairaanhoitopiirien laboratorioyhtiöt ja valtion kehitysyhtiöt joutuvat suuriin vaikeuksiin, kun ne eivät saa enää myydä palveluitaan avoimille markkinoille. Tämä voi aiheuttaa esimerkiksi kuntalaisten jätemaksujen nousua ja pienyrittäjien tarvitsemien palveluiden heikkenemistä.
Hallitus syyllistyy merkittävään byrokratian kasvattamiseen ja kansalliseen ylisääntelyyn, sillä EU ei pakota Suomea rajaamaan julkisomisteisten osakeyhtiöiden toimintaa.
Julkisyhtiöiden toiminnan rajoittaminen on linjassa hallituksen muun politiikan kanssa. Säästöjen ja palveluiden alasajon lisäksi hallituksen suuri projekti on julkisen palvelun ja tuotannon heikentäminen. Kuvaavaa on, että Suomen Yrittäjät riemuitsi hankintalain ”lopettavan kuntasosialismin”.
Kirjoittaja on kansanedustaja ja vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.