Torstaista myöhään sunnuntai-iltaan kestänyt pohjoismaiden laadukkain ja monipuolisin modernin jazzin festivaali Tampere Jazz Happening oli yleisömenestys.
Laatua kiittelivät paikan päällä ulkomaiset kriitikot ja muusikot sekä yleisö ostamalla pääsylippuja. Valtaosa konserteista soi täysille saleille. Kokonaiskäyntimäärä kipusi yli 5000:een ja festivaalin täyttöaste noin 97 %:iin. Yleisradio kiittää myös laadusta ja tarjoaa kuultujen suorien lähetystensä lisäksi jälkikäteen konserttitaltiointeja festivaalilta sekä radiossa että televisiossa.
Tapahtuma keskittyi tänä vuonna rytmimusiikin eri genrejen ennakkoluulottomaan sekoittamiseen. Happeningissa kuultiin niin kypsänrauhallista pohtivaa jazzia kuin hypnoottista free-rymistelyäkin ja energistä ska- ja reggaerytmittelyä. Vanhoilta jazzparroilta ja -leteiltä festivaali sai jälleen kiitosta rohkeudestaan tarjota ”aitoa” jazzia, mikä on monilta osittain ikääntyneen rockin ja bluesin retrojuhliksi muuttuneilta jazzfestareilta kansainvälisestikin hukassa.
Bändi svengasi pehmeällä groovella.
Verneri Pohjolan tulkinnat isänsä musiikista oli kohokohta
Ulkomaisista artisteista yleisöä kiinnosti erityisesti Charles Lloydin kvartetti, Donny McCaslinin yhtye sekä reggaeparivaljakon Sly Dunbarin ja Robbie Shakespearen yhteisprojekti trumpetisti Nils Petter Molværin yhtyeen kanssa.
Kotimaisen musiikin kohokohta oli sunnuntaina, kun trumpetisti Verneri Pohjolan johtama yhtye soitti vuonna 2008 edesmenneen Pekka Pohjolan sävelaarteistoa. Esitykset eivät olleet mitään levymusiikin covereita vaan uusia syvällisiä mutta raikkaita tutkielmia vanhemman Pohjolan teoksista. Yksityiskohtana voi mainita, että yhtyeessä ei ollut Pekka Pohjolaa jäljittelevää sähköbassoa vaan matalat linjat hoidettiin Antti Lötjösen akustisella pystybassolla.
Laadustaan ja taitavuudestaan tunnettu kitaristi Raoul Björkenheim saa kiitosta monipuolisuudestaan. Festivaalin työmyyrä esiintyi peräti kolmessa erilaisessa kokoonpanossa. Oman perus-Krakataunsa lisäksi häntä kuultiin duona Juhani Aaltosen kanssa ja harvinaislaatuisessa kokoonpanossa, jossa Krakatau esiintyi yhdessä nelimiehisen Senegal Drums -yhtyeen kanssa.
Charles Lloyd ja Dave Holland hiottuja huippuja
Henkilökohtaiset huippuhetkeni koin musiikillisiksi timanteiksi hiottujen legendaaristen virtuoosien Charles Lloydin ja Dave Hollandin yhtyeiden esitysten äärellä. Kaikki rytmimusiikin tyylit hallitsevan Lloydin soitto lauantaina oli hänelle tunnusomaisesti rentoa, seesteistä ja kaunista. Bändi svengasi pehmeällä groovella.
Viidentoista vuoden aikana jo kolmatta kertaa Tampereella esiintynyt basisti Dave Holland jaksaa uudistua. Viimeksi hän oli Tampereella vuonna 2011 flamencokvartetin kanssa. Nyt sunnuntai-illan päälavan päätöskonsertissa kokoonpano oli nelimiehinen Aziza.
Azizan esityksessä erityisesti saksofonisti Chris Potter nousi Hollandin rinnalle huikeilla solistisilla suorituksillaan. Hollandin pystybasson ja tarkkaiskuisen rumpali Eric Harlandin tahdissa myös kitaristi Lionel Loueke nousi lopulta kovaan vetoon. Beniniläisen Loueken vokaaliosuudet olivat jazzissa harvinaisia, kun ne muistuttivat kaiutetussa seesteisessä puhtoisuudessaan myöhäiskeskiajan kirkkolaulun harmonioita.
uutiskirje 