Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet julkaisivat lokakuun alussa esityksensä valinnanvapausmallin toteuttamiseksi. Linjaukset käyvät seuraavaksi hallituksen poliittisessa käsittelyssä. Lakiesitykset valinnanvapauden ensimmäisestä vaiheesta annetaan marras-joulukuussa, jos aikataulu pitää.
Valinnanvapaus on kiva sana. Se herättää positiivisia mielleyhtymiä itsemääräämisoikeudesta ja vapaudesta. Kivalta kuulostavan sanan taakse on kuitenkin verhoiltu yksi suurimmista mullistuksista, mitä on koskaan nähty suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.
Sote-uudistuksen päätavoitteena piti olla sekä palveluketjujen sujuvuuden ja yhtenäisyyden varmistaminen, eli integraatio että julkisten palveluiden vahvistaminen. Hallituksen uudistuksen keskeiseksi tavoitteeksi on kuitenkin tullut yksityistäminen ja yhtiöittäminen sekä yksityisten yritysten aseman vahvistaminen.
Hallituksen uudistuksen keskeiseksi tavoitteeksi on kuitenkin tullut yksityistäminen ja yhtiöittäminen sekä yksityisten yritysten aseman vahvistaminen.
Hallituksen mallissa maakunnille jää vain palveluiden järjestämisvastuu. Palveluiden tuotantovastuu hajautetaan maakunnan palvelulaitosyhtiölle, yksityisille firmoille ja kolmannen sektorin toimijoille. Kun hyvinvointipalveluiden tuotanto lepää tällä hetkellä pääosin julkisten toimijoiden eli kuntien ja sairaanhoitopiirien harteilla, rinnastetaan hallituksen ajamassa mallissa julkinen ja yksityinen tuottaja. Raha seuraa jatkossa potilasta toistensa kanssa kilpaileviin yrityksiin. Erikoissairaanhoito on edelleen julkista, mutta sosiaalipalveluiden kohtalo on osittain vielä auki.
STM:n virkamiesten kaavailemassa mallissa valinnanvapaus etenee kahdessa vaiheessa.
Ensimmäisessä vaiheessa valinnanvapaus tuodaan suun terveydenhuoltoon, asiakassetelillä kotihoitoon ja perustason sote-palveluihin. Asiakas valitsee sote-omatiimin, joka vastaa yleisten oireiden, äkillisten sairauksien ja pitkäaikaisten terveysongelmien hoidosta, ennaltaehkäisystä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ohjeistuksesta ja neuvonnasta.
Toisessa vaiheessa yksityisten toimijoiden tarjoamaa palveluvalikoimaa laajennetaan ja mahdollistetaan yksityisten sote-keskusten perustaminen. Ensimmäinen vaihe tulisi voimaan vuodesta 2019 alkaen ja toinen vuodesta 2021 alkaen. Hallitus suunnittelee kuitenkin koko lainsäädännön läpiviemistä tämän hallituskauden aikana. Syy tähän on se, että suurin osa oppositiosta vastustaa kontrolloimatonta yksityistämistä.
Hallituksen mallissa integraatio ei toteudu. Perustason palvelutuotannossa on jatkossa useampi toimija kuin nyt ja jako julkiseen, yksityiseen ja työterveyshuoltoon säilyy.
Hallituksen mallissa ei toteudu myöskään demokratia. Julkiset palvelut pakkoyhtiöitetään palvelulaitoksen alaisuuteen ja yhtiön hallitukseen valitaan liiketaloudellista osaamista omaavia jäseniä. Maakuntavaltuutetuilla ei ole valtaa päättää edes julkisten sote-palveluiden tuotannosta.
Hallituksen mallissa alueellinen tasa-arvo jää myös toteutumatta. Yksityisiä tuottajia ohjaa voitontavoittelu, jonka seurauksena valinnanvapaus tulee toteutumaan parhaiten siellä, missä asiakkaita on eniten.
Lisäksi mallissa ei toteudu tavoite kolmen miljardin säästöistä. STM:n omien asiantuntijoiden mukaan valinnanvapaus tuottaa lisää byrokratiaa ja myös kustannukset saattavat kasvaa. Jos siihen reagoidaan tiukentamalla valtion rahahanoja maakunnille, on olemassa suuri uhka, että rahoituksen puutteellisuutta pyritään paikkaamaan palveluiden laatua heikentämällä tai asiakasmaksuja korottamalla.
Silloin ollaan todella kaukana siitä, mitä alun perin sote-uudistuksella tavoiteltiin: se ei kuulostakaan enää lainkaan kivalta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja.