Suomen Yleisradio täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Juhlalähetys radioidaan, televisioi-daan ja striimataan suorana Helsingin Musiikkitalosta tänä lauantaina kello 19.
Elävässä arkistossa Yle on julkaissut koosteita, joissa on tuttuja ohjelmia eri vuosikymmenillä syntyneille. Vuonna 1962 syntyneenä muistan hämärästi Sirkus Papukaijan, jossa rock’n’rollin Suomeen tuonut Onni Gideon esitti jätti-isoissa housuissaan Onni-klovnia. (Gideonin Hawaiian rockia pidetään Suomen ensimmäisenä rock-levytyksenä.)
Paremmin muistoissa ovat vuosikymmenen loppupuolen lastenohjelmat Niksulan tv ja Tenavatuokio. Edellisessä seikkaili Matti Raninin Kasper-nukke, jälkimmäisen lopussa jännitettiin, näkeekö Arja-täti juuri minut taikapeilistään.
n
Pysyvimmän jäljen jätti radio. Ja nimenomaan Suomen kaikkien aikojen paras radiokanava Rinnakkaisohjelma. Ei niitä suomeksi sen lisäksi muita ollutkaan kuin Yleisohjelma.
Rinnakkaisohjelmassa ei ollut lähetysvirtaa, jossa juontajan juttelee niitä näitä musiikkipäällikön valitseman steriilin musiikin välissä. Siellä oli oikeita ohjelmia samalla lailla kuin Ylen radion ykköskanavalla nykyäänkin.
Peipposet lauloivat joka maanantai Mikko von Deringerin johdolla. Esko Seppäsen Käyrä korkealla – Talouselämän sävelradio saattoi vaikuttaa ammatinvalintaan. Tänään iltapäivällä oli kaksituntinen paketti asiaa ja musiikkia. Illalla tuli esitelmiä.
Rokin erikoisohjelmia oli vähän, mutta Heikki Harman ja Jake Nymanin toimittamina ne tuntuivat sitäkin arvokkaammilta.
n
Siihen aikaan kun Rinnakkaisohjelma oli ainoa suomenkielinen radiokanava, josta tuli viihdettäkin, se oli musiikin korkeakoulu, jonka monipuolisuutta ei ole ollut enää pitkään aikaan olemassa. Rinnakkaisohjelman ohjelmissa saattoi kuulla sekaisin Hurriganesia, Tapio Rautavaaraa, Konsta Jylhän Purppuripelimanneja, kevyttä jazziakin.
Kaikkea ei silloin osannut arvostaa, mutta altistuminen muullekin kuin omille suosikeille on myöhemmässä elämässä ollut lahja, josta olen tavattoman kiitollinen Ylelle. Ilman sitä omalla Spotifyn soittolistalla ei varmaankaan tulisi sekaisin rokkia, progea, vanhaa iskelmää, swingiä, oopperaa ja muuta klassista.
Formaattiradiot soittavat vain omaa suosikkimusiikkia. Ne kaventavat ja kunnollisten uutisten ja ajankohtaisohjelmien puutteessa myös tyhmentävät.
Radio Suomi jatkaa erinomaisten musiikkitoimittajiensa erikoisohjelmissa Rinnakkaisohjelman parhaita perinteitä. Muuten ohjelmavirtaa suolletaan aamusta iltaan. Musiikillinen profilointi kaventaa sen ilmettä. Ja miksi kanavan, jonka nimi on Radio Suomi, pitää kuulostaa kaikkialla Suomessa samalta? Antakaa alueiden erityispiirteiden ja musiikin moninaisuuden kuulua reilusti.