Yhtyneiden kuvalehtien myyntipäällikkönä työskennellyt puolankalaislähtöinen Ritva Ylönen (s. 1945) sai Helsinkiin muutettuaan lääkettä työelämän hermopaineeseen lukemalla Kalle Päätaloa – tuttua murretta ja puheenpartta. Myöhemmin Päätalosta tuli hänelle tutkimuskohde.
Pro gradussaan Kuin kuvastimessa vuonna 2004 Ylönen avasi Päätalon Iijoki-sarjaa suuren muuton identiteetin rakentajana ja uusintajana. Väitöskirjassa Tervaksinen toteemi vuonna 2013 oli vuorossa Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus.
Nyt Ylönen viimeistelee kirjaa Todellisuuden vanki, joka vetää yhteen olemassa olevan Päätalo-tietouden. Se sisältää kirjailijan elämäntarinan sellaisena kuin hän sen itse kuvasi 26-osaisessa romaanisarjassa, mutta muiden asianosaisten kriittisillä huomioilla täydennettynä.
Lisävalaistusta on saatu Kallen päivyrimerkinnöistä ja Milli-Kallena tunnetun rakennusmestarin perinpohjaisista työmaapäiväkirjoista. Kirjassa myös esitellään koko Päätalon tuotanto.
Todellisuuden vanki käsittelee myös Iijoki-sarjan vaikutusta lukijoihin. Se oli lämmin ja intohimoinen. Sen todistavat painosten kuninkaan saamat lukijakirjeet. Kallen romaanit otettiin totena vastaan ja niiden kirjoittaja antoi lohtua ja tukea lukijoille, jotka eivät pystyneet tekemään samanlaista matkaa ryysyistä rikkauksiin.
– Kalle oli lukijoille luotettu ystävä ja kirjat olivat tietyllä tavalla terapiakirjeitä lukijoille. Terapia toimi myös toisinpäin. Kalle sai suunnattomasti voimia lukijapalautteesta. Yhtä tärkeää hänelle oli purkaa teoksissaan menneisyyttään ja sisintään. Osasta lukijoista tuli Kallen elinikäisiä ystäviä, ja vaikka kirjailija on kuollut, tämä ystävyyssuhde kantaa vieläkin, kertoo Ylönen.
Kirjeiden keruulla jo kiire
Kalle Päätalo paljasti Iijoki-sarjassa kolttosensa ja alhaisimmatkin ajatuksensa. Mitään uusia suuria paljastuksia Ylönen ei löytänyt Taivalkoskella sijaitsevasta Kalle Päätalon arkistosta, johon hänen jälkeenjääneet paperinsa on koottu.
Vielä on kuitenkin yksi lähde, joka pitäisi saada tutkijoiden käyttöön: Kallen lukijoilleen kirjoittamat vastauskirjeet. Päätalon saamat kirjeet ovat arkistossa ja valikoimasta niitä on julkaistu kirjakin, mutta suurin osa vastauskirjeistä puuttuu. Ritva Ylösellä on joitakin hallussaan ja hänen mukaansa Päätalo avaa niissä persoonaansa yllättävän avoimesti.
Ylönen toivookin, että Päätalolta kirjeitä saaneet lähettäisivät ne Taivalkoskelle Päätalo-arkistoon tallennettaviksi tulevien tutkijoiden käyttöön. Ne antaisivat lisävalaistusta Päätalon kirjailijakuvaan ja kirjailija–lukija-suhteeseen.
– Esitän julkisen vetoomuksen tällaisen keruun puolesta, Ylönen antaa vinkin Päätalo-arkistolle ja Kalle Päätalon kirjailijaseuralle.
Totuus irti piiskaamalla
Iijoki-sarjassa on noin 17 000 sivua. Kalle Päätalo kuvaa elämänsä pikkutarkasti ensimmäisistä lapsuusmuistoista vuoteen 1958, jolloin sai nelikymppisenä ensimmäisen romaaninsa Ihmisiä telineillä julki. Sen jälkeen romaaneja syntyi 38 lisää ja ne olivat jo 1960-luvulla Suomen myydyimpiä. 1980-luvulla painokset olivat 100 000:n luokkaa.
Päätalo alkoi haaveilla novellikokoelman julkaisemisesta saatuaan kirjoituskipinän jo lapsena. Toden teolla toimeen hän tarttui vasta, kun elämän perusta oli kunnossa – oli ammatti, oma talo ja ”tasava” vaimo. Ylösen mielestä Päätaloa ei ajanutkaan vimmaiseen suorittamiseen kirjailijakutsumus, vaan lestadiolaisessa kodissa ja kyläyhteisössä omaksuttu tunnustamisen ja rehellisyyden pakko. Omaelämäkerrallinen romaanisarja oli ripittäytymistä.
– Riitu-äidin kasvatusmenetelmiin kuului totuuden piiskaaminen Kallesta. Ehkä se tapa iskostui herkässä iässä niin hänen sisimpäänsä, että se ruokki tätä pakkoa – oli koko ajan pengottava sisimpiä syövereitä.
Päätalon lukijoita askarruttaa edelleen se, kuinka paljon kirjoissa on totta ja mikä on mielikuvitusta. Ylönen on tutkinut Päätaloa melkein 15 vuotta arkistoa myöten. Miten on?
– Kyllä Kalle pääasiat kertoi oikein, mutta elämässä oli joitain niin kipeitä
asioita, joita hän ei voinut syystä tai toisesta tuoda esille.
Mitä Päätalo ei voinut kertoa, se jää tulevien tutkijoiden selvitettäväksi tai luottoystävien kerrottavaksi, sillä Ylönen panee pisteen Päätalo-tutkimuksilleen, kun Todellisuuden vanki ilmestyy, toivottavasti viimeistään Päätalon syntymän satavuotisjuhlavuonna 2019.
– Päätalo tuli loppuun käsitellyksi. En varmasti enää tartu edes Iijoki-sarjan kirjoihin. Kalle Päätalo on nyt sisäistetty niin hyvin, että hän varmaan pysyy muistissa.