Ymmärrän sen, ettei Talvivaaran kaivoksen toimintaa voi teknisistä ja ympäristöllisistä syistä lopettaa kuin seinään.
Sitä en ymmärrä, miten on ”sulkemisen valmistelua” se, että kaivosta ajetaan ylös vielä koko tämän vuoden.
Kaivoksen toiminnan jatkamiseen hallitus myöntää tälle vuodelle 144 miljoonaa euroa.
Tämä on kallista työllistämistä. Kaivoksessa on töissä 950 ihmistä, joten henkeä kohti tämä puolen vuoden työrupeama saa tukea runsaat 150 000 euroa.
Kaivoksen työntekijöiden keskimääräinen vuosipalkka on 40 000 euroa eli puolessa vuodessa 20 000 euroa.
Valtiolle tulisi paljon halvemmaksi vaikka antaa palkkasumma työntekijöille suoraan käteen ilman työvelvoitetta. Jos laitettaisiin vielä esimerkiksi kymppitonni päälle hyvitykseksi, kustannus olisi puolelta vuodelta 28,5 miljoonaa.
Kun vähennetään 144 miljoonasta 28,5 miljoonaa, saadaan 115,5 miljoonaa euroa. Tämän summan hallitus voisi käyttää vaikkapa homekoulujen korjaukseen.
Ymmärrän tietysti, että edellä esitetyt laskelmat ovat aivan älyttömiä. Totta kai kaivoksella tarvitaan työvoimaa myös alasajon ja jälkien siivoamisen aikana.
Mutta keskiviikkona tehty päätös siirtää joka tapauksessa puolella vuodella eteenpäin prosessia verrattuna siihen, että nyt olisi yksiselitteisesti päätetty kaivoksen lopettamisesta, ryhdytty saman tien alasajoon sekä muihin sulkemista valmisteleviin toimenpiteisiin.
Tämän puolen vuoden hinta on 144 miljoonaa tai jotain muuta, mutta ei se ilmaista ole.
Puolella vuodella ostetaan harhakuvitelma siitä, että yksityisiä sijoittajia voisi sittenkin saada mukaan.
Puolen vuoden kuluttua todetaan, että kappas, ei saatukaan.
Silloin alkaa kaivoksen sulkeminen, jonka kustannukset on arvioitu 300–500 miljoonaksi euroksi. Tämä tulee siis niiden puolen miljardin lisäksi, jotka kaivokseen jo on tärvätty.
Talvivaara on ollut malliesimerkki siitä päätöksenteon ajatusvirheestä, että johonkin epäonnistuneeseen muka kannattaisi työntää kerta toisensa jälkeen lisää rahaa siinä toivossa, että siitä vielä joskus saattaisi tulla onnistunutta.
En voi sille mitään, että hallituksen päätöksessä haiskahtaa keskustan aluepolitiikka.
Silti voi kysyä, onko edes Kainuun etu se, että ihmisille annetaan vielä kerran valheellinen toivonkipinä jostain ihmeestä löytyvästä yksityisestä rahoittajasta.
Politiikan hyviin tapoihin kuuluu, että toimeenpanovalta on hyvin pidättyväinen arvostelemaan riippumattomien oikeusistuimien päätöksiä.
Nykyhallitusta tämäkään ei näytä koskevan. Elinkeinoministeri Olli Rehn sanoi keskiviikkona, että mahdollisuudet yksityiseen rahoitukseen heikentyivät oleellisesti Vaasan hallinto-oikeuden muutaman viikon takaisen päätöksen takia. Siinä tiukennettiin kaivoksen ympäristölupaa.
Kun hallinto-oikeus samalla tiukensi määräyksiä jätevesien juoksuttamisesta, oikeuden ratkaisu oli Rehnin mielestä ilmeisesti paitsi taloudellisesti, niin myös ympäristöllisesti väärä.
”Tämä ei salli vesienhallinnan hoitamista pitkällä tähtäimellä vastuullisesti. Ympäristöriskit kasvoivat Vaasan päätöksen myötä”, Rehn sanoi.